Pakkasyö on ja leiskuen Pohja loimujaan viskoo

 

1. Pakkasyö on ja leiskuen 

Pohja loimuja viskoo. 

Kansa kartanon hiljaisen 

yösydänuntaan kiskoo. 

Ääneti kuu käy kulkuaan, 

puissa lunta on valkeanaan, 

kattojen päällä on lunta. 

Tonttu ei vaan saa unta. 

2. Ladosta tulee, hankeen jää 

harmaana uksen suuhun, 

vanhaan tapaansa tirkistää 

kohti taivasta kuuhun, 

katsoo metsää, min hongat on 

tuulensuojana kartanon, 

miettivi suuntaan sataan 

ainaista ongelmataan. 

(3. Partaa sivellen aprikoi, 

puistaa päätä ja haastaa – 

"ei, tätä ymmärtää en voi, 

ei tää pulma on vasta" – 

heittää tapaansa järkevään 

taas jo pois nämä vaivat pään, 

lähtee toimeen ja työhön,

lähtee puuhiinsa yöhön.)

4. Aitat ja puodit tarkastain 

lukkoja koittaa nytkyin –

lehmät ne lehdoista näkee vain 

unta kahleissa kytkyin; 

suitset ja siimat ei selkään soi

ruunan, mi myöskin unelmoi:

torkkuen vasten seinää,

haassa se puree heinää. 

5. Lammasten luo käy karsinaan, 

makuulla tapaa ne ukko; 

kanat jo katsoo, pienallaan 

istuu ylinnä kukko, 

kopissa Vahti hyvin voi, 

herää ja häntää liehakoi, 

tonttu harmajanuttu 

Vahdille kyllä on tuttu. 

(6. Puikkii ukko jo tupahan, 

siellä on isäntäväki, 

tontulle arvoa antavan 

näiden jo aikaa näki; 

varpain hiipivi lasten luo

nähdäkseen sulot pienet nuo, 

ken sitä kummeksis juuri: 

hälle se riemu on suuri.) 

(7. Isän ja pojan on nähnyt hän 

puhki polvien monten 

nukkuvan lasna; mut mistähän 

tie oli avutonten? 

Polvet polvien tietämiin 

nousi, vanheni, läks' – mihin niin? 

Ongelma, josta halaa 

selkoa, noin taas palaa!)

(8. Latoon parvelle pyrkii vaan, 

siellä hän pitää majaa: 

pääskyn naapuri suovallaan 

on liki räystään rajaa; 

vaikka pääsky nyt poissa on, 

keväällä tuoksuun tuomiston 

kyllä se saapuu varmaan 

seurassa puolison armaan.) 

(9. Silloin aina se sirkuttaa 

monta muistoa tieltä, 

ei toki tunne ongelmaa, 

näin joka kiusaa mieltä. 

Seinän raosta loistaa kuu, 

ukon partahan kumottuu,

liikkuu parta ja hulmaa, 

tonttu se miettii pulmaa.) 

10. Vaiti metsä on, alla jään 

kaikki elämä makaa, 

koski kuohuvi yksinään 

humuten metsän takaa. 

Tonttu puoleksi unissaan 

ajan virtaa on kuulevinaan, 

tuumii, minne se vienee, 

missä sen lähde lienee. 

11. Pakkasyö on, ja leiskuen 

Pohja loimuja viskoo. 

Kansa kartanon hiljaisen 

aamuhun unta kiskoo. 

Ääneti kuu käy laskemaan, 

puissa lunta on valkeanaan, 

kattojen päällä on lunta. 

Tonttu ei vaan saa unta.

"Tonttu" on Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen (1887–1970) säveltämä ja Valter Juvan (1865–1922) ruotsalaisen Viktor Rydbergin runon (1881) pohjalta suomentama joululaulu, joka kertoo talviyönä maalaistalon pihapiiriä tarkastavasta kotitontusta. Linkistä löytyvä Finntrion esitys kappaleesta on minusta yksi parhaista. Siinä ei lauleta kaikkia näitä säkeistöjä, mutta olen ne tähän kirjoittanut, koska riimittely on minusta niin mainiota.

❤

Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.