Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them! ❤

Thank you for your visit.

13.1.2019

38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja - About the Winter War






Hei taas ja hyvää Nuutinpäivää! Kuten hieman salaperäinen otsikko kertoo, tämän postauksen aiheena on Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Valitsemani kirja on Pentti Haanpään (1905 - 55) Korpisotaa, 1940 ilmestynyt talvisodan kuvaus. Haanpää käytti teoksen pohjana omia kokemuksiaan Jalkaväkirykmentti 40:ssä. JR 40 taisteli ensin Sallan - Kemijärven alueella ja siirtyi sodan loppupuolella Viipurinlahdelle. Korpisotaa julkaistiin vasta, kun siitä oli sensuroitu esim. "ryssä"-nimitykset ja liian verisiksi katsottuja kohtia pois.

Väkivallalla ei kirjassa mässäillä, mutta muuten Haanpään teksti on realistista. Lukijakin melkein tuntee nahoissaan rintamasotilaan koettelemukset, väsymyksen, kylmyyden (talvi 1939 - 40 oli poikkeuksellinen pakkastalvi), märät ja likaiset vaatteet, pelon ja epätietoisuuden.







Suurennuslasi ei ole näissä kuvissa koristeena.  Kokoomateoksessa Haanpään Valitut teokset teksti on ikäihmiselle sen verran pientä, että luin Korpisotaa suurennuslasin avulla. :D Tuollainen iso on hyvä; sillä saa kokonaisen rivin näkymään kerralla. :)







Itäsuomalaiselle lukijalle Korpisotaa on vaikuttavaa luettavaa. Haanpää kuvaa elävästi itäsuomalaisia vaaramaisemia, pakkasessa hiihtävistä miehistä loppumattomilta tuntuvia metsiä, soita, järviä, siellä täällä pieniä kyliä tai korpiniittyjä, joiden laiteilta löytyneet heinäsuovat "toivat elävästi mieleen menneen kesän, jolloin aurinko on täällä paistaa rävöttänyt ja korpitorppari on hionut viikatettaan ja kaatanut huonoa, sammaleista heinää ja kuvitellut ehkä olevansa kaukana suuresta maailmasta, jonka yläpuolelle sodan ukkospilvet kasautuivat."

Eipä maailman tapahtumiin yksittäinen ihminen voinut vaikuttaa, eikä pieni Suomikaan. Haanpäällä oli ollut vaikeuksia saada kirjojaan julkaistuksi "vasemmistolaisuutensa" ja esimerkiksi (rauhan ajan) armeijaa kritisoineiden tekstiensä vuoksi, mutta Korpisotaa sai suopeamman vastaanoton. Haanpään sotilaat ovat isänmaallisia, vaikka pohtivatkin sodan mielekkyyttä (mielettömyyttä). He eivät ehkä käyttäisi juhlallista sanaa "isänmaa", mutta jokainen kuitenkin tunsi, että Suomi metsineen ja kivisine peltoineen oli hänen maansa, maa jossa kuului suoraan sydämeen sattuva suomen kieli. Kesän aurinko ja talven loistava lumi, pakkasen rasahduskin sanoi: kävi miten kävi... sinun maasi. Yhteishenki, myötätunto, ahkeruus ja suomalainen sitkeys nousevat arvoiksi, kuten myös rohkeus ja huumorintaju.

Uskonto mainitaan vain ohimennen: Kun etulinjalta oli päästy lepovuoroon ja vietettiin "[r]auhallisia leiripäiviä, kotoista kämppäelämää. Kirjeet ja pakettipaperit rapisivat, kynttilät palaa tuikuttelivat, kahvikauhat kiehuivat ja pannukakut paistuivat." Korttipakka ilmestyi esiin ja sitä pidettiin palautuneen kunnon varmana tunnusmerkkinä. "Nyt kuului toisesta teltan nurkasta korttien läiske ja toisesta virren hyrinä. Porukat suhtautuivat suvaitsevaisesti toisiinsa..." ja pienelle sanaharkalle naurettiin puolin ja toisin.

Viimeistä rauhan kesää muistellaan usein... Teltassa yöpymistä helpottivat "keltaiset oljet, jotka viime kesänä kasvoivat rauhallisilla pelloilla, tähkät nuokkuivat olkien nenissä, eikä leikkaaja aavistanut, että sotamies tulisi iloitsemaan (...) kaukana korvessa (...) niiden pehmeydestä ja kaukaisia muistikuvia mieleentuovasta kahahtelusta...".

Kirja päättyy sinisenä hämärtyvään maaliskuun iltaan. Rauha oli tullut, yllätyksenä - raskas rauha. "Tiet olivat tulvillaan monenlaisia matkueita kiirehtimässä rajaa kohti, joka piirrettäisiin, jonka miekka oli jo piirtänyt halki metsien, poikki peltojen ja kylien, halki elävän maan." Menetykset olivat katkeria. "Suomesta, isänmaasta, oli viilletty kappaleita."

Marraskuun 30. päivä tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aiemmin. Korpisotaa kuvaa elävästi Suomen kohtalonhetkien tapahtumia ja henkeä, ja kansaa, joka kahdenkymmenen vuoden hajaannuksen jälkeen yhdisti voimansa.



Kirjasta Kunniamme päivät. WSOY 1940.



Oivallinen löytö marketin kirja-alesta: Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset, Moreeni 2016. Todella mielenkiintoinen kirja perinteisistä neule- ja virkkuutöistä. Kirjassa kerrotaan myös sota-ajan käsineistä. :)






Dear all, this post is about the first book that I read for the Helmet Reading Challenge. Pentti Haanpää's (1905 - 55) Korpisotaa ("War in the Wilderness") is a realistic description of the life of Finnish soldiers in the Winter War (1939 - 40).  (My brief post about the Winter War here.)

Jaakko Ahokas (1923 - 2007) wrote in his excellent A History of Finnish Literature (Bloomington: Indiana University 1973) that the Finnish soldiers described by Haanpää were farmers, workers and lumberjacks who had lived in the forests since birth and considered the war a serious job which they did with efficiency. Haanpää's book has been translated into French, with the title Guerre dans le Désert Blanc.






Iloiseksi lopuksi: Löysin Main Kirjasähkökäyrä-blogista Kirjahyllyn aarteet -haasteen, joka on alkanut 6.1.2019 ja päättyy 5.1.2020. Lukuhaasteen tavoitteena on lukea omia kirjoja vuoden aikana niin monta kuin itse haluaa tai ehtii... ja tämähän sopii aivan loistavasti minun ohjelmaani! :)

Main blogista löytyy lista muista osallistujista ja mukaan ehtii vielä hyvin. 




25 kommenttia:

  1. Hello Sara: I remember from your last post that you said you would be mainly posting in Finnish this year, but I have been unable to find an English translator on your blog. Usually English is at the top of the list, but in this case it is not, and when I scroll through all the language options it is not in the list either. So, I am unable to comment on what I am sure is an interesting discourse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for your comment, David! I'm sorry you weren't able to read my profound analysis... :D
      I try to write a brief summary in English in these posts... And in any case, my photos are better than my writing. :)

      Poista
    2. Hey Sara: I have a question. Are the various Nordic languages similar enough that people from different countries can understand each other? Do a Norwegian and a Swede for example have any difficulty communicating? A Finn and a Dane? I know people from Slovakia and Poland and they can converse okay. The languages are not the same but there are enough common elements that they can get by quite well. Just curious...........

      Poista
    3. Thank you for your interesting question, David! :)
      Danish, Norwegian and Swedish are mutually intelligible and a Norwegian and a Swede would be able to communicate rather easily. Icelandic (and Faroese) has some words in common with the three other Scandinavian languages, but it is a more "distant" language. The Finnish language, unfortunately, belongs to another language family and to understand for example Danish, we must study it. :) We have many loanwords from Swedish, but in general the lexicon and grammar are very different.
      I found a fun article about Finnish here: https://www.britishcouncil.org/voices-magazine/notoriously-challenging-learning-finnish-foreign-language

      Poista
    4. It's an interesting and humorous article, Sara. I don't think I will be learning Finnish any time soon!

      Poista
  2. Hej Sara!

    Vinterkriget och det åtföljande fortsättningskriget är och förblir ett stort sår i den finska folksjälen och rädslan för den mäktige grannen i öster kan aldrig raderas helt. Min pappa tillbringade sina bästa ungdomsår vid den ryska fronten, något han aldrig pratade särskilt mycket om.

    Jag är en riktig bibliofil och har läst mycket om Finland under kriget, bl.a. en tre, fyra böcker om Mannerheim. Kan man ha olika åsikter om honom men han är och förblir en stor personlighet under krigsåren. Och visst är det som du skriver, de finska pojkarna som beordrades ut i kriget var mestadels bondpojkar från landet. Det fanns ingen armé och ännu mindre någon utrustning. Det var en fattig och dåligt utbildad arme som ställdes mot en övermäktig fiende men som gjorde det på ett sätt som Finland alltid kan vara stolt över.
    Förutom att värdefull mark konfiskerades av Ryssland tvingades Finland att betala ett stort krigsskadestånd vid freden. Detta i ett land som var härjat av kriget och fattigt. Men det gjorde Finland med bravur, troligen det enda land i världshistorien som till fullo betalt ett krigsskadestånd som bestämdes av den segrande makten. Fortsätt och läs den finska historien och var stolt!

    Kram!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kära Gunilla,
      tack så mycket för din jätte snälla kommentar! Vi verkar ha samma intressen och liknande åsikter. :)
      Ja, den finska armén var numerärt i underläge och inte särskilt välutrustad, men de finländska trupperna hade övertag i kännedom av terrängen, vana vid vinterförhållanden och en mer självständig befälsordning.
      En stor kram från mig till dig! :)

      Poista
  3. Tämä kirjahelmi osuu oikeaan kohtaan monella tavalla. Talvisodan tunnelmat vyöryvät television Tuntematon sotilas-sarjasta päälle murskaavina ja pakkastalvikin tekee parhaansa viedäkseen siihen tunnelmaan. Ilman moniin aisteihin tunkeutuvaa elävää kuvaa ja ääntä on luettu kertomus helpompi sulatella, luettuun voi palata hetken kuluttua takaisin ja viivähtää jossakin tilanteessa. Väinö Linnan kirja on tullut luettua muutamia kertoja, viime aikoina teini-ikäisten lastenlasten kanssa ihmetellen. Haanpään Korpisota täytyy etsiä esiin.
    Lapaskirja on löytö - täytyypä pitää silmät avoinna!
    Hyvää tammikuista viikon alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi, Pirkko!
      Hienoa että teillä tutkiskellaan historiaa yhdessä nuorten kanssa.
      Korpisotaa on minusta todellakin helmi, minusta se on parempi, kiinnostavampi, aidompi, kuin Tuntematon sotilas. Saakohan näin sanoakaan? :D
      Varmaan löydät lapaskirjan ainakin kirjastosta.
      Ihanaa hiljakseen valoisammaksi muuttuvaa tammikuuta!

      Poista
  4. The winter war is a sorrowful subject for Finns, I know.
    Enjoy your reading, Sara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Luisella!
      Wars tend to cast a long shadow.
      I am enthusiastic about this reading challenge. :)
      Baci!

      Poista
  5. Mustavalkoiset kuvat sopivat hienosti aiheeseen. Tulee nöyrän juhlallinen olo kun ajattelee sotaa ja rauhaa.
    Tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä että meillä on Suomessa rauha 🖤 Suurennuslasi on verraton juttu, samaten ikäihmisen yliviivaus 😎 Hyvää uutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että huomasit kuvat! :)
      Kyllä, nöyryys ja kiitollisuus ovat ne tunteet, jotka nousevat mieleen, kun ajattelee sodan ajan ihmisten uhrauksia... ja myös häpeä, kun ajattelee miten huonosti veteraanien terveys- ja elinoloista huolehdittiin, kunnioituksen puutteesta puhumattakaan.
      Baci! :)

      Poista
  6. Hi Sara, such clever photography to support your book report. I used 'google translate' to best understand what you had written. Incredible hardships when fighting in the cold and snow.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Helen, especially for noticing the photos! :)
      Yes, it must have been so hard that we, people of nowadays, wouldn't have coped.
      Hugs!

      Poista
  7. Your photos are great. Have a blessed day Madeline

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, dearest Madeline. Hugs and blessings!

      Poista
  8. Sara, Your landscape looks so much like mine. Yesterday, I saw boot tracks on one of the trails I use that could have been made from the boots in your photo. Were you on my back trail??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh Barb, I wish it could have been me! :) Your landscapes are breathtaking.
      I'm sorry I can't leave comments on your blog. Hoping you might read this, I send you my warmest wishes!

      Poista
  9. Preciosas!!Mucha nieve tienes Sara. Por Béjar este año no quiere venir, tenempos mucho frío y heladas.
    Buena noche.
    Besos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muchas gracias, querida Laura.
      Tus paisajes se ven hermosos también sin nieve. :)
      Un fuerte abrazo y buena semana! Besos

      Poista
  10. Sounds very interesting. Poor Finland got stuck in a very uncomfortable place in the period of the Second World War.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Jason. Indeed, that's why "sisu" (strength, stoicism, resilience) is such an important part of the Finnish identity. :D

      Poista


Thank you for your comment! It is very much appreciated.
It may take awhile, but I will always visit you back.

Kiitos kommentistasi!

Grazie del tuo commento!