Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them! 💚

Thank you for your visit.

27.7.2023

Vaaleanpunainen postaus - 150!

 


Hei taas! Olen käyttänyt sateisia hetkiä siivoiluun ja eräästä laatikosta löysin vaaleanpunasävyisen postikortin (se on tämän postauksen viimeisessä kuvassa :)) ja siitä innostuneena kokosin tähän postaukseen muutamia vaaleanpunaisia kukkasia.





Kärsämöt lisääntyvät pikku hiljaa, mutta niistä on vaikeaa saada kaunista kuvaa. Tässä kuvassa vaaleanpunaista ja hieman tummempaa siankärsämöä sekä koreakärsämöä.




Suloiset ruusut 'Sävel' ja'Ilo':





Ja nyt, tattadadaa, tässä on se kortti! Jouluaattoon on tänään 150 yötä. Kortissa ei valitettavasti lue taiteilijan nimeä eikä edes kustantajan nimi näy (onkohan se postimerkin alla?). Otin kuvan ulkona, jotta sain valoa tarpeeksi. :) Puiden rungot ovat kiiltävät, mikä kuvassani näkyy osittain.





22.7.2023

Varoitus hyvinvointialueen laskuista ja pari muuta vinkkiä


Leppoisaa lauantaihuomenta! Täällä Itä-Suomessa on satanut eilisestä lähtien melkein yhtäjaksoisesti ja puhelimeni sääsovellus ennustaa sadetta joka päivälle seuraavan kahden viikon ajan. :D Siispä ilahdutan itseäni ja toivottavasti muitakin näillä tekoälyn luomilla "vesivärimaalauksilla" suomalaisesta kesäaamusta. (Käyttämäni sovellus tekee aina neljä versioita yhdestä kehotteesta.)




Päivän ensimmäinen vinkki on hieman kurjasta aiheesta: Tarkistakaa, ainakin Pohjois-Savon hyvinvointialueella, että HVA ei ole laskuttanut teiltä tai omaiseltanne palveluja, jotka maksetaan suoraan palveluntuottajalle, esim. hoivapalveluyritykselle. Blogiystävä H. kirjoittaa tästä lisää, kunhan ehtii.




Myös toinen vinkki koskee synkeätä aihetta: Emme saa unohtaa, että Venäjä jatkaa raakalaismaista hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Ukrainassa tehtävää humanitaarista työtä voi helposti auttaa vaikkapa tekstiviestillä. Lähettämällä tekstiviestin ARMEIJA numeroon 16499 voit lahjoittaa 10 euroa Pelastusarmeijan avustustyöhön Ukrainassa.

Helposti voi myös olla auttamatta Venäjää. Esimerkiksi elintarvikejätti Mondelezin tuotteet kannattaa jättää nyt ostamatta. (Esim. tässä Helsingin Sanomien artikkelissa on kiinnostavaa tietoa aiheesta.) Mondelezin Suomessa myytäviä bändejä olisivat ainakin:
Keksit: Oreo, Marabou, LU, Belvita, TUC, Ritz
Suklaa: Marabou, Milka, Daim, Cadbury, Toblerone, Côte d'Or, Green & Black's
Juomat: O’boy
Juustot: Philadelphia
Ostoksilla kannattaa olla tarkkana. Myös Paussi ja Cracotte näkyvät joillakin listoilla Mondelezin tuotteina. En nyt voi paketeista tarkistaa, mutta näyttäisi, että vaikka Cracotten nimi Suomessa on Jyväshyvä Cracotte ja Jyväshyvä on osa Fazeria, verkosta löytyvissä keksien tuotetiedoissa sanotaan, että niiden valmistusmaa on Ranska ja markkinoija Mondelez Finland Oy.




Siksipä kolmas vinkki elähdyttää ja poistaa ahdistusta: Vanhan musiikin festivaali BarokkiKuopio jatkuu huomiseen sunnuntaihin asti. Australialaisen nokkahuilistin ja säveltäjän Genevieve Laceyn PLEASURE GARDEN - SOIVA METSÄ musiikki-installaatio sen sijaan soi Puijon laen metsässä päivittäin 7.8.2023 asti. Laceyn verkkosivulla on kolmen minuutin video, jonka avulla voi hyvin viettää pienen meditaatiohetken.




Big hugs!


18.7.2023

Tuoksuvia suosikkeja

 
Hei taas ja mukavaa heinäkuista päivää! 

Blogiystävä Ritan kanssa on usein vaihdettu vinkkejä erilaisista suosikkituotteista, ja hänen taannoisesta postauksestaan sain innoituksen tämänpäiväisiin kuviin. Ensimmäisessä kuvassa on Estelle & Thildin käsisaippua, suihkugeeli ja käsivoide. Etsin tärkeille kesävieraille hieman ylellisen tuntuisia (ja näköisiä) tuotteita ja nämä olivat kyllä hyvä valinta. Sitruunainen tuoksu on ihanan raikas.




Sitten niihin hiustenhoitotuotteisiin. Ritan kysymykseen muotovaahdon tai hiuslakan käyttämisestä vastaan näin: En käytä muotovaahtoa - se on minulla toiminut vain silloin, kun hiukset ovat lyhyet. Tällä hetkellä hiukseni ovat puolipitkät ja suihkautan niihin aamulla kampaamisen jälkeen hiukan lakkaa.

Alla olevan kuvan otin jo muutama viikko sitten, kun huomasin, että minulla oli juuri ostettuna kaksi tuotetta kolmelta lempimerkiltä. Ruotsalaisen Estelle & Thildin ripsiväri on yksi parhaista koskaan käyttämistäni ja myös huulipuna on mielestäni erittäin hyvä.

Herbina ja XZ:hän ovat molemmat suomalaisen Bernerin tuotteita. Herbinan syväpuhdistava shampoo ja kosteuttava hoitosuihke sekä XZ:n muotoilusuihke ovat minulla melkein päivittäisessä käytössä ja niissä on kaikissa ihanan raikas, vihreä tuoksu "karviaismarja", kuitenkin niin kevyt, että se ei ainakaan minusta tunnu häiritsevän voimakkaana. Kuvan hiuskiinne on todella tehokas, itse asiassa minusta hieman liiankin...




... ja niinpä käytän hiuskiinteenä tätä Erisanin hajusteetonta lakkaa, jonka extra strong -pito on kevyempi kuin yllä olevan XZ-kiinteen. Ja mikä tärkeintä: minusta tästä ei jää ainakaan mitään näkyviä jäänteitä hiuksiin. On lakkoja, joiden käytön jälkeen hiuksiin jää helposti vaaleita hippusia, mikä tietysti näyttää aivan kamalalta.

Kuvassa myös tämän kesän ensimmäinen poimittu laventelikimppu. <3




Näiden Erittäin hienojen suomalaisten shampoiden ostamiseen sain sysäyksen Suomen kaunein koti -ohjelmasta. (Kuten olen kertonut, minulla on ristiriitainen suhde tähän TV-ohjelmaan. Toisaalta on ihanaa katsella kiinnostavia koteja ja saada ideoita, toisaalta suututtaa seurata miten huonoja pisteitä jotkin kodit tai kesämökit saavat. Toisen jakson jälkeen olin heittää televisiota kaukosäätimellä, joten oli pakko pitää taukoa sarjan seuraamisesta.) No niin, siis yhdessä kesämökin saunassa oli rivissä kolme eri väristä shampoopulloa, mikä näytti todella kivalta. Minunkin oli tarkoitus kuvata näitä pulloja jotenkin sauna- ja kesähenkisesti, mutta otin nämä kuvat sateisena päivänä eikä tullut hyviä kuvausideoita. :)




Sateiseen päivään mahtui kuitenkin paljon piristystä. Laventelin lisäksi hajuherneet alkavat kukkia ja köynnöskuusamalla on nuppuja. Kuinka voikin kukilla olla ihana tuoksu?! 

Kuten aiemmin kirjoitin, laventelit nauttivat kesäkuun paahteesta. Heinäkuu on ollut niin sateinen, että minusta tuntuu, etteivät kukat tuoksu kovin voimakkaasti. Italiassa melkein pari vuosikymmentä sitten kerätyt kukat tuoksuvat pusseissaan vieläkin aivan yhtä raikkaina kuin vasta kuivattuina. <3




Ihanaa päivää!

Have a lovely day!




16.7.2023

Tummia sävyjä

 


Suunnittelin tälle postaukselle nimeä "Kaikkia, joilla on pikkuveli, itkettää nyt", mutta enhän minä oikeasti tiedä kuinka paljon Noitalinna huraa -yhtyeen "Pikkuveli" ja nyt yhtyeen jäsenen Sari Peltoniemen (s. 1963) poismeno ovat ihmisiä koskettaneet. Minua itkettää.

Olin etsiskellyt YouTubesta videota tästä kappaleesta, mutta jostain syystä en ollut löytänyt tätä versiota vuodelta 1988, joka oli Ylen eilisessä uutisessa:







13.7.2023

Liilaa, liilaa - Flowers in lilac

 


Tänään olisin halunnut postata sinisiä, valkoisia ja punaisia kukkia Yhdysvaltain presidentin Suomen vierailun kunniaksi, mutta uusimmissa kukkakuvissa on lähinnä tällaisia liilan, violetin, sinisen sävyjä. Nekään eivät ole aivan helppoja kuvata. Haluan ajatella, että kissankellon kukat ovat vaaleansinisiä, mutta usein ne kuvissa, ja tietyssä valossakin, näyttävät enemmän liiloilta.

Siemenestä kasvatetut laventelit pääsivät viime kesänä vihdoin lopulliseen kasvupaikkaansa portaita reunustamaan. Ne pitivät varmasti lämpimästä ja aurinkoisesta alkukesästä. Ensimmäiset kukat alkavat ujosti aueta. 

Yksi tämän kesän parhaista jutuista muuten oli, kun paahteiselle keittiön ikkunalle istutimme parvekelaatikkoon tänä vuonna kukkien sijaan ihan marketin vihannesosastolta ostettuja yrttejä. Basilikaa, rosmariinia, timjamia, oreganoa, minttua, sitruunamelissaa sekä vielä myöhemmin lisätty korianteri. Nekin nauttivat lämpimästä kesäkuusta ja kasvoivat vehreäksi kasvustoksi, jota on ihanaa käydä tuoksuttelemassa. 




Huono kuva siperianampiaisyrtistä (Nepeta sibirica), mutta ihana väri. :)




Hyödyllinen pörriäinen kyläkurjenpolven kukassa. Eilisessä maakuntalehdessä oli kiinnostava artikkeli otsikolla "Hyödylliset pölyttäjät viihtyvät luonnonmukaisessa ympäristössä". Muuten ihan mukavaa luettavaa, mutta artikkelin lopussa aamukahvini meni väärään kurkkuun, kun asiantuntija ohjeisti "älä koskaan tapa kimalaista keväällä". Voi herraisä sentään!! Miksi joku tappaisi kimalaisen mihinkään vuodenaikaan?? ÄLÄ TAPA KIMALAISTA! Jos se on eksynyt sisälle, sen saa helposti pelastettua vaikkapa pienen purkin ja pahvinpalan avulla. Kerro myös lapsille, että kimalaiset ja mehiläiset ovat paitsi kiinnostavia ja sympaattisia myös hyödyllisiä. Ilman pölyttäviä hyönteisiä maailman ruoantuotanto romahtaisi.






Meidän pihassa on myös nurmikkoa, mutta varsin luonnonmukaisena versiona. Nyt siinä kukkivat valkoapilat, niittyhumalat ja muutamat leinikitkin kauniinvärisenä mattona. (Tässä kuvassa niittyhumalaa.) On ihanaa nähdä jopa kymmeniä kimalaisia (sekä kaikenlaisia kärpäsiä ym.) pörräilemässä näissä kukissa.




Loppuun vielä kuva muutaman viikon takaa. Minä olen vuosia tunnistanut vain hiirenvirnan. Tämä kasvi on kai aitovirna. Se on minulle uusi tuttavuus ja näyttäisi olevan leviämässä sekä pihassamme että maantien varressa.




Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.
Käytetään kommentin kirjoittamiseen menevä aika vaikkapa siten,
että pysähdytään ihmettelemään luonnon kauneutta. :)

Dear all, thank you for your comments on my previous post.
For this post, the comments are disabled. Big hugs!


5.7.2023

Tiesittekö, että Ranskassa järjestetään härkätaisteluja?

 


Minä en tiennyt...

Hei ja rentouttavaa heinäkuuta! Sateisten päivien iloksi olen katsellut TV:stä Ranskan ympäriajoa. Säät ovatkin muuten olleet aika hankalat viljelijän ja puutarhurin kannalta. Kesäkuu oli kuiva ja aika lämmin; sen jälkeen on sadetta saatu ajoittain kaatamalla. Puutarhan ulkoasu on hiukkasen ränsistynyt. Onneksi vuoripionia lukuun ottamatta pionit ovat vasta nupulla.

Yksi kolmesta suuresta maantiepyöräilyn etappikilpailusta, Tour de France, on siis meneillään. Kisa alkoi Espanjan Baskimaalta ja toissapäivänä siirryttiin Ranskan puolelle. Maisemat, luonto ja arkkitehtuuri ihastuttivat katsojaa, kuten aina... kunnes selostaja alkoi kertoilla kuvissa näkyvistä härkätaisteluareenoista. {tyrmistys} Niinpä, onhan tästä puhuttu Suomessakin. Yle kertoi uutisessaan viime vuoden marraskuussa, että Ranskassa ei härkätaisteluja kielletä. Tässä uutinen kokonaisuudessaan (alleviivaukset minun):

Ranska ei kiellä härkätaisteluja

Ranskan parlamentti on hylännyt esityksen härkätaistelujen kieltämisestä.

Parlamentin 577-jäsenisen alahuoneen oli alun perin määrä äänestää asiasta. Kieltoa ajanut edustaja veti kuitenkin esityksensä pois sen jälkeen, kun aiheesta oli jätetty yli 500 muutosesitystä, joista moni oli tarkoitettu ainoastaan viivästyttämään äänestystä.

Vaikka yleinen mielipide on härkätaistelujen kieltämisen kannalla, lakiesityksen odotettiin menevän nurin. Enemmistö lainsäätäjistä ei halua suututtaa perinteen kannattajia maan eteläosissa.

Ranskan härkätaisteluissa tapetaan arviolta tuhat eläintä joka vuosi.

Lähde: AFP

Jos joku espanjalainen on sattunut kysymään, olenko käynyt Espanjassa, olen vastannut, että en matkusta sinne niin kauan kuin härkätaisteluja pidetään. (Varsinkin nuoret ovat hyväksyneet mielipiteeni ongelmitta.) Huom.! Katalonian parlamentti kielsi härkätaistelut vuodesta 2010 alkaen ja Kanariansaarilla ne oli kielletty jo parikymmentä vuotta aiemmin.

Ranskan lainsäätäjiä ei tietenkään kiinnosta vähääkään, mutta täten tiedotan, että en matkusta Ranskaan niin kauan kuin brutaali eläinrääkkäys saa jatkua... ja siitä ollaan vielä ylpeitä, kuten joidenkin lounaisranskalaisten kaupunkien matkailusivuilta voi lukea.

Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään. :) Kuvissa suosikkikurjenpolviani, perunamaa kauneimmillaan sekä sadepisaroita syysleimukukan lehdellä. Ihania kesäpäiviä kaikille!






🤗 to you all... and bulls!

😠 to bullfighters and the députés (the National Assembly's legislators)!