Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them! ❤

Thank you for your visit.

10.1.2020

Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili - April? No, January...


Helmet-lukuhaasteen kohta 2: Iloinen kirja




En selannut tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen listaa kovinkaan pitkälle, koska innostuin jo toisesta kohdasta eli "iloisesta kirjasta".  Tarkoitus oli fiilistellä kirjahyllyn edessä, mutta ensin klikkasin haasteen hakuohjetta, jonka kautta päädyin Kirjasammon Hyvän mielen kirjoihin. Niiden joukosta löysin Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin. Olen lukenut sen ennenkin, mutta kirja on piristävää luettavaa näin vuoden kurjimpana aikana. :) Vaikka ulkona näyttää varsin keväiseltä, talvi on oikeasti vasta alussa...

Valtosen menestyksekäs esikoisteos julkaistiin ensimmäisen kerran 1926, joten se lähestyy kunnioitettavaa sadan vuoden ikää. Kirja löytyy omasta hyllystä, joten osallistun tänäkin vuonna samalla myös Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.


Hilja Valtonen Nuoren opettajattaren varaventtiili


Tykästyin Hilja Valtosen kirjoihin jo kauan sitten, kun löysin äidin kirjojen joukosta Hätävaran. Minulla on myös Vaimoke, Nykyhetken tyttölapsi sekä Ville viekastelee taas, useimmat antikvariaattilöytöjä. Joitakin Valtosen kirjoja lainasin aikoinaan myös kirjastosta. Muistelen, että ne kaikki eivät olleet yhtä kepeitä ja positiivisia kuin nämä viisi, jotka minulla on.

Arkistojeni kätköistä löytyi myös lehtileike Helsingin Sanomien muistokirjoituksesta 23.12.1988:

Kuolleita:
Kirjailija Hilja Valtonen 
Kirjailija Hilja Ester Valtonen, yksi suomalaisen viihdekirjallisuuden tunnetuimpia tekijöitä, kuoli 19. joulukuuta Imatralla. Hän oli syntynyt 30. marraskuuta 1897 Heinävedellä. 
Hilja Valtonen aloitti uransa 1920-luvun lopulla, jolloin hänen romaaniensa nimistä - Nuoren opettajattaren varaventtiili, Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa, Opettajan villikko, Autotyttö - tuli yleisiä hokemia ja käsitteitä. 
Valtosen ensimmäisiä kirjoja myytiin heti toistakymmentätuhatta kappaletta, mikä oli siihen aikaan huomattava levikki.  Hänen esikoisteostaan on myyty kaikkiaan yli 80 000 kappaletta. 
Valtonen suhtautui työhönsä alun perin tietoisena viihdyttäjänä. Kun hän lähetti kolmannen kirjansa käsikirjoituksen kustantajalle, hän kyseli, saattaisiko teos olla "kelvollinen lieventämään hiukan sateisen kesäpäivän kiduttamien rouvien ja neitojen ikävää". 
Valtosen kuvaamat nuoret naiset olivat uudenaikaisia poikatyttöjä, usein reippaita kansakoulunopettajattaria, joiden otteita kaavoihinsa kangistunut kirkonkylä ei hyväksy. 
Eila Pennanen on todennut, että Valtonen loi romaaneissaan purkautumisväylän kaulusköyhälistön naisten sosiaaliselle kaunalle. Hänen naistyyppinsä uhmasi sovinnaisuutta ja taisteli oikeuksiensa  puolesta etuoikeutettujen luokkien naisia vastaan aseinaan pirteä käytös ja hyvä koulutus. Pohjalla oli viktoriaaninen kaava: siveytensä säilyttäen sankaritar pyrki mahdollisimman edulliseen avioliittoon. 
Valtonen oli "painosten herratar", jonka "huviromaanien" suosio jatkui 1950-luvulle asti. 
1930-luvun romaanissa Hiiliristi hän kokeili taiteellista linjaa, mutta sai nuivan vastaanoton; silloin hän ilmoitti kustantajalle parantuneensa kokonaan halustaan kirjoittaa vakavaa. Hän julkaisi kaikkiaan yli 30 teosta, joukossa myös huvinäytelmiä. Hän pysyi vireänä korkeaan ikään, kuten osoittavat muistelmaromaanit Omakehu (1973) ja Ruskapäiviä (1975).  
Hilja Valtonen oli ammatiltaan kansakoulunopettaja. Hän pääsi ylioppilaaksi 1919 ja valmistui jo seuraavana vuonna ammattiinsa. 
Hän työskenteli opettajan ensin Karijoella 1920-22 ja palasi sitten Itä-Suomeen Parikkalaan, jossa hän opetti 1922-29. Ruokolahdella hän toimi 1929-1947 ja 1948-63 Imatralla, josta tuli hänen varsinainen kotiseutunsa koko loppuelämäksi. 
Hilja Valtonen harrasti kotiseutukulttuuria ja vaali vanhoja karjalaisia tapoja kotikaupungissaan Imatralla, jossa hän oli tunnettu ja rakastettu hahmo. Hän sai kotiseutuneuvoksen arvonimen 1974.

Wikipedia puolestaan kuvaa Valtosen tuotantoa näin:

Valtosen esikoisromaani Nuoren opettajattaren varaventtiili oli heti ilmestyessään menestys. Sitä kirjoittaessaan Valtonen kertoo olleensa närkästynyt miesopettajien paremmasta palkasta ja vaatimattomammista velvollisuuksista. Kirjailijana hän tahtoi ajaa tarmolla naisasiaa eteenpäin. Aikalaisarvosteluissa hämmästys oli suuri, sillä Valtosen kirjoitustyyli oli totutun vastainen sen suhteen mitä naiskirjailijalta saattoi odottaa. 
Valtosen naishahmot ajoivat autoa ja toimivat ammateissa. 1920-luvulla Valtosen kirjoittaessa ensimmäisiä kirjojaan taloudellisen nousun ja vapaampien tapojen myötä alettiin kirjoittaa entistä vapaammin. Hänen kirjoissaan on eroottista virettä, jota säätelee silti siveellinen moraali. Naispäähenkilöt ovat pirteitä ja uhmakkaita villikkoja, mutta siveellisyys pysyy kuitenkin mukana ja tavoitteena on usein sosiaalisesti edullinen avioliitto...

Sosiaalinen kauna, etuoikeutetut luokat, viktoriaaninen kaava, eroottinen vire, siveyden säilyttäminen, pyrkiminen mahdollisimman edulliseen avioliittoon... Lukiessani näitä kuvauksia pohdin, olenko lukenut saman kirjailijan kirjoja ollenkaan. Valtosen kirjoissa minua viehättää raikas optimismi ja huumori - ja sankarittaret ovat tosiaankin melko pirteitä ja sanavalmiita. Osalla heistä on myös koulutusta, kaikilla hyvä sosioekonominen tausta (jopa kartanonperijätär-tasoa) ja perheen, sukulaisten ja ystävien muodostama vakaa tukiverkko. "Eroottista virettä" en sen sijaan ainakaan näistä viidestä kirjasta löydä enkä edes erityistä pyrkimystä "sosiaalisesti edulliseen avioliittoon".

Nuoren opettajattaren varaventtiilin juoni selostetaan yksityiskohtaisesti tällä Wikipedian sivulla

Olen lukenut tämän, kuten muutkin minulla olevat Valtosen kirjat, useampaan kertaan. Olen nauranut ääneen ja ihaillut humoristista, nasevaa ilmaisua. Olen kirjoittanut muistiin "vanhan kansan" sanontoja.

Minulla olevat Valtosen kirjat on julkaistu vuosien 1926 ja -45 välillä. Ville viekastelee taas on vuodelta 1945. Aikalaisarvion mukaan se on "kymmenen iv-lotan yhteiselämää sodanaikaisessa vartiopaikassa kuvaileva kertomus, johon mahtuu iloa ja surua, reilua toveruutta ja savolaista sanavalmiutta". Tästä jatkosodan aikaa kuvaavasta kirjasta on peräisin yksi suosikkikohtani:

... Onnellisesti valmistuin agronoomiksi keväällä 1939. Kun sitten kartanon  agronoomi-neiti vei Mia-mammaansa [isoäitiään] uudella Studebakerillaan Kannakselle Martta-saarnoja pitämään, ilmestyi Masa taas hetkeksi elämäni valokartioon.

Kylpylän tanssiaisissa Vilhelmiina tapaa uudelleen opiskeluaikojensa ihastuksen:

Juhlan loputtua seisoimme peilityynen meren keltaisella rantahietikolla katsellen, kuinka aurinko arasti kurkisti kuvaansa puiden latvojen takaa. Männyt ja meri tuoksuivat. Sadat pikkulaulajat virittivät harppunsa aamun kunniaksi. Lokki leijaili levitetyin siivin yllämme. 
...
Kuinka ihana oli sinä aamuna Kannas, kun ajelimme sen lehtevillä teillä. En koskaan unohda sitä.


Monissa lukemissani kirjoissa minua ovat koskettaneet kuvaukset sotia edeltävästä ajasta ja erityisesti "viimeisestä rauhan kesästä". Sotien jälkeen tuli taas rauha, mutta maailma oli muuttunut peruuttamattomasti.

Lisäys: Yle Areenassa "Kesä 1939 - Suomi ennen sotaa".

Hilja Valtosen kirjoissa viitataan usein paitsi vuosisadan alun kirjallisuuteen, myös vanhempiin klassikoihin. "Varaventtiilissä" päähenkilö Liisa puhaltelee saippuakuplia ja muistelee "Välskärin kertomusten" Esteriä, joka puhalteli saippuakuplia ullakkokamarinsa ikkunasta. Tästä innoittuneena menin hyllystä etsimään "Kertomuksia", mutta koska en löytänyt, seuraavaan kirjapostaukseeni ("Kirja on vanhempi kuin sinä") valitsen Vänrikki Stoolin tarinat, jota myös siteerataan Valtosen kirjoissa. :)




Tämän postauksen kuvina on savolaista säätä tammikuulta 2020.




In English: Hello all! Also this year I participate in the Helmet Reading Challenge. These first months are for the Snuggling Up with a Good Book - even though this year the beginning of January looks like April. It's a little bit depressing to think that we still have two-three cold and dark winter months ahead of us.









Ihanaa viikonloppua! 

Have a lovely weekend!


22 kommenttia:

  1. Your photos are beautiful. Even though it is winter, it is good to be outside. I find it so strange that our winters are softer than other years. I long for snow. Good freezing weather. Winter sun. But there is rain, gray clouds here. So: with a book on the couch is a good idea.

    “In the winter she curls up around a good book and dreams away the cold.”
    ― Ben Aaronovitch

    VastaaPoista
  2. Olen myös lukenut kirjan joskus kauan sitten;-)

    VastaaPoista
  3. Hej Sara!

    Jag är inte bekant med boken du refererar till men jag delar din kärlek och beundran för alla dessa böcker, de som vi läst och de som vi fortfarande har olästa. Sörj inte mörkret och kylan, nu är tid att läsa alla dessa böcker som bara väntar på dig.

    Vinter och vinter..vi har höstväder här, varmt, snöfritt, grått men jag börjar uppnå den åldern när jag vill ta tillvara alla dagar, oavsett det märkliga väder vi numera har.

    Ha det så gott kära Sara, det blir en vår i år också.

    Kram!

    VastaaPoista
  4. Wonderful series of images. Sara, proving to the world that a northern landscape is inviting and beautiful. It is good to be outside enjoying a crisp Nordic winter.

    VastaaPoista
  5. Such creative angles Sara. I do hope the snow soon creates a winter wonderland.

    VastaaPoista
  6. Oi, ihana! Nuorena tyttönä taisin lukea nuo kaikki kirjahyllysi aarteet. Iloista lukemista.

    VastaaPoista
  7. Kiva kuulla, että sinäkin olet saanut kipinän äidiltäsi Hilja Valtosen kirjoihin. Hänen kirjoistaan on tehty runsaasti elokuvia ja näytelmiä. Muutaman olen nähnyt, ja hauskoja olivat.

    VastaaPoista
  8. Stunning pictures,dear Sara!Enjoy your days!Hugs!

    VastaaPoista
  9. Beautiful photos, Sara, in spite of the unseasonably warm temperatures. We are due for a cold snap next week and might even see snow. I'd be happy for that. Enjoy your reading!

    VastaaPoista
  10. Onpa ihania AARTEITA nuo Hilja Valtosen kirjat joita meille esittelit. Upeaa ❤️
    Muistelisin nähneeni Vaimokkeen telkkarista, mutta en usko lukeneeni montakaan noista kirjoista.
    Luen jos tulee vastaan 📚
    Tykkään toiseksi viimeisen kuvan kuusesta ja sen kävyistä 🌲

    VastaaPoista
  11. captivating photos dear Sarah!

    i found only a last paragraph oh your post in English

    i hope January is being April and it is delightful for you and friends who live here :) my be few people have missed the white Christmas yet i bet so so many are grateful to have shining sun over head :)
    i days stay sunny for you longer my friend!
    sending best wishes for your days ahead!hugs!

    VastaaPoista
  12. Hei Sara, kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Kiva päästä tänäkin vuonna seuraamaan lukuhaastettasi. Minulla jäi viime vuonna vähän kesken, mutta yritän uudelleen tänä vuonna :) Nyt kesken on vuoden ensimmäinen kirja kohtaan 16 (Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli): Erin Morgensternin "The Starless Sea". Luen harvakseltaan fantasiaa, mutta tämä on kyllä pitänyt otteessaan :) Lukemisen iloa!

    VastaaPoista
  13. I agree Sara this winter is very unusual, more April than January. Here is more rain and wet weather. Maybe climate changes, doesn't it? To say true I love warm winter, need less warm clothes. You tell about the books you've read. I've not known this writer Hilja Valtonen, thanks for sharing.

    VastaaPoista
  14. Great photos Sara. I always enjoy visiting your blog. Have a blessed day. Madeline

    VastaaPoista
  15. I've been having trouble accessing your blog on my last few visits. Glad to be here now to admire your gorgeous photos and wish you the very best for the new year.
    Amalia
    xo

    VastaaPoista
  16. Hilja Valtonen on minulle kirjailijana tuttu lähinnä kotimaisen elokuvan ” Vaimoke” kautta.
    Savolainen sää näyttää hyvin samanlaiselta, kuin täällä meilläkin. Täällä vain ei ole vähäistäkään määrää lunta.

    VastaaPoista
  17. Valtosia tuli joskus luettua aikana, jolloin kannoin kesälomalla kirjastosta reppukaupalla kirjoja. Niihin liittyy huolettoman nuoruuden vapaa tunnelma.
    Eipä näytä sielläkään lunta olevan harmiksi asti - hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
  18. Beautiful photos, Sara! Have a wonderful week with lovely weather and good books! :-)
    Hugs!

    VastaaPoista
  19. Beautiful photos. Hugs.

    VastaaPoista
  20. Thank you! Kiitos! Tack så mycket!

    Olipa mukavaa kuulla, että Hilja Valtosen kirjat ovat tuttuja monille. Joskus nuorempana arvelin olevani ainoa, joka niitä lukee. :)

    VastaaPoista
  21. So green and fresh! And with blue skies!

    VastaaPoista


Thank you for your comment! It is very much appreciated.
It may take awhile, but I will always visit you back.

Kiitos kommentistasi!

Grazie del tuo commento!