Hitaasti etenee kevät

 

Hyvää huomenta! Tänään 27. huhtikuuta vietetään kansallista veteraanipäivää Suomen sotaveteraanien kunniaksi sekä muistoksi sodan päättymisestä ja rauhan alkamisesta. Pääjuhlaa vietetään tänä vuonna Hämeenlinnassa. Juhlaa voi seurata myös Yle Areenassa kello 13 alkaen.

Kun kirjoitin tätä eilen lauantaina, sateli ohuesti lunta. Aika viileää säätä on luvassa jatkossakin. No, parempi lumisade nyt kuin toukokuussa tai jopa kesäkuussa. :)

Edellisessä postauksessani kuvatut narsissit eivät ole juuri kasvaneet.

Jokunen krookuksen nuppu hymyää ujosti. :)

Jää on jo tummaa ja rannoilta sulanut, mutta teeret pyörähtelevät jäällä edelleen. Niitä oli kaikkiaan kolme, mutta kaikki eivät mahtuneet samaan kuvaan. :)

Auringonlaskut komistuvat ja siirtyvät nopeasti pohjoisemmaksi. Otan näitä samoja kuvia joka vuosi. :)

Eräänä päivänä tuuli kuljetti sumulauttaa pitkin järveä koko päivän... ja illalla se oli tietenkin kauneimmillaan.

Seuraavassa kuvassa on kirkkovuoden mukaan etenevä kotihartauskirja, jota lueskelin pääsiäisen aikaan. Jokaiselle päivälle on lyhyt raamatunkohta ja sen selitystä. Tämän kirjan olen ostanut antikvariaatista. Sen etulehdelle on aikoinaan kirjan lahjoittaja kirjoittanut hartaita ajatuksia ja onnittelut niin kauniilla käsialalla, että ensin luulin sitä kirjaan painetuksi tekstiksi.

Teoksen ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1946. Tämä toinen painos on vuodelta 1960 ja esipuheessaan suomentaja Eero Metsola kirjoittaa: 

"Tällä teoksella on aivan erityinen sanomansa nykyisen, levottoman ajan ihmiselle. Lieneekö ihmiskunta koskaan aikaisemmin tuntenut sellaista turvattomuuden tunnetta tulevaisuudestaan, niin suurta jännitystä siitä, mitä huominen päivä tuo mukanaan kuin juuri nyt." 

Voi vain sanoa, että kirja on ajankohtainen nytkin.

Kuvaa ottaessani ihastelin kuinka kaunis väriyhdistelmä tummansininen ja kulta ovat... ja kuinka vaikeaa on saada sen kauneus kuviin. Erilaiset siniset ovat monen suomalaisen lempivärejä vaatetuksessakin ja sopivat monelle kauniisti.

Minulla on ollut elämässäni jo useampi "sininen kausi" ja nyt on sininen alkanut taas viehättää enemmän. Kun ostan vaatteita ja asusteita, koetan ostaa mahdollisimman kotimaista... mutta on minulla jotain eksoottisempaakin, kuten alla näkyvä huivi, dupatta. Uusi ripsivärini pääsi myös kuvaan, koska pakkaus on niin tyylikäs. :)

Ulkona lentelee jo joitakin kimalaisia, mutta ruokaa niille on aika vähän. Nostin perunanarsissin ulos, mutta en kyllä ole nähnyt yhtään kimalaista lähestymässä sen kukkia.

Eilen lauantaina näin punarinnan. TOIVOTTAVASTI sää nyt alkaa lämmetä tasaisesti, eikä tule sellaista kylmää jaksoa kuin viime keväänä, joka oli kohtalokas monille hyönteissyöjille.

Kurjet pärjäävät viileässäkin.

Jonkin seuraamani blogin postauksessa ja sen kommenteissa kirjoitettiin poluista. Minä harrastan polkuja. :) Koetan pitää niitä auki metsässä... ja teen uusia tänne pihapiirin. Se onkin hauskaa hommaa. Keräilen haravoituja lehtiä, risuja, käpyjä ym. ja tasoitan ja levennän niillä "metsäpuutarhan" kulkureittejä. Lehti- ym. massa maatuu aika nopeasti. Tässä polku kulkee pienen tuijan vierestä.

Tässä on luksuspolku. :D Muutama vuosi sitten asettelin pari vanhaa räsymattoa polulle ja peitin ne kivituhkalla, jota löytyi pieni unohtunut kasanloppu.

Meillä on edelleen kuivaa. Pohjois-Italiassa sen sijaan on satanut liikaakin. Tässä kuvassa sentään pilkahtaa sinistä taivasta. Robinia kukkii. Se on kasvina hieman ongelmallinen, mutta kukkien tuoksu on taivaallinen.

Tähän(kään) postaukseen ei voi jättää kommenttia.

 

Nauttikaamme kevään tulosta.

Ihanaa sunnuntaita!

Kevään ihmeitä - Iloista pääsiäistä!

Hyvää huomenta! Tämän kevään sisupalkinto myönnetään yllä näkyvälle orvokille, joka on kylväytynyt itsestään vanhan kuusen juurelle. Lumen alta paljastui kukkanen, jolla on jo soma nuppu. Voisiko se olla viime syksyltä ja talvehtinut lumen alla?

Narsisseja alkaa nousta esiin.

Reipas raparperi:

Atsalea 'Adalmina' sen sijaan huolettaa. Sillä oli turhan isoja lehtisilmuja myöhään syksyllä, kun sää oli epätavallisen lämmin.

Alppiruusut näyttävät melko hyvinvoivilta, mutta monet mustikanvarvut ovat ruskehtavia. Paleltuivatko ne taas lumettomuuden takia?

"Ikkunakurpitsoihin" on muodostunut jotain, joiden luulen olevan hedekukkia. :)

Koska en tiedä "pumppujen" kasvattamisesta mitään, koetin etsiä tietoa netistä sekä eri-ikäisistä kirjoista. Kodin puutarha on kuvassa toisen kirjan alla, koska sen kansi on huonossa kunnossa ja osa sivuista on repaleisia ja irrallaan...

... mutta se on silti arvokirja, koska isoäitini on kirjoitellut sivuille muistiinpanoja. 

Tämän postauksen kommenttiosio on suljettu.

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En ole vieläkään löytänyt selitystä perunanarsissin nimelle. Mai muisteli, että nimi voisi liittyä niiden istuttamiseen perunoiden lähelle. Englanninkielisestä narsissikirjasta 1900-luvun alusta löysin ainakin tiedon, että tuore karjanlanta on narsisseille liian vahvaa, mutta palsta, jolla on lannoituksen jälkeen ensin viljelty perunaa, olisi edullinen narsisseille... mutta siis kaikille niille. Etsintä jatkuu. 

Enkuli pohdiskeli kommentissaan, miltä aprikoositorttu mahtaisi maistua. Sepä onkin yksi meidän perheen suosikeista. Tässä kuva vuosien takaa...

Meillä on aina (Saarioisen) paistonkestävää aprikoosi- ja omenamarmeladia varastossa. Minun suosikkini on omenamarmeladilla täytetty kolmiotorttu. En löytänyt kuvaa melko sievistä tortuista, joiden päälle olin myös sirotellut tomusokeria. Löysin vain harvinaisen kehnon kuva tortuista, joista osa tortuista on auennut, joten en postannut sitä. :D Hyviä ne olivat silti.

Ulkona tuoksuu taivaalliselle. Sitruunaperhosia on jo nähty ja eilen ympärilläni pyörähti jokin pörisijä. Kimalaisille ei kyllä vielä ole paljon ravintoa täällä. Onneksi melkein pihapiirissä on muutamia pajupuskia. :) Joutsenia, peippoja, mustarastaita, kuoveja... Teeri kukertaa järven jäällä. Kevään äänet hurmaavat. Korkealla haavan latvustossa tikka pärryttää oksaa ja saa aikaan yllättävän komeita ääniä.

Männyt näyttävät ihanilta ilta-auringon valossa.

Viime syksynä kuvasin tätä pientä kuusta. Kannon päällä se kasvaa ja näyttää edelleen tomeralta.

Blogiystävältä saaduista siemenistä kasvatetut akileijat kukkivat viime kesänä niin runsaasti, että kaikkia siemeniä ei tullut edes kerättyä. Minnekähän niitä ripottelisi?

Pitkäperjantai on valjennut täällä pilvisenä. Huomiseksi on luvattu sadetta. Sitä toivotaan. 

Pääsiäisajan TV-vinkki: YLE Areenasta voi vielä katsoa piispa Jari Jolkkosen käsikirjoittamat ja kertomat mielenkiintoiset dokumenttiohjelmat Martti Lutherista ja Franciscus Assisilaisesta. Kirkkohistoriaa savolaisella twistillä sekä ihanaa musiikkia ja upeaa arkkitehtuuria. :)

Kuopion Tuomiokirkon pääsiäisyön messussa (huomenna lauantaina kello 23) on muuten mukana kuvausryhmä ja kuvamateriaalia käytetään tekeillä olevassa, Jeesuksen elämästä kertovassa TV-dokumentissa.

Luther-dokumentin lopussa Jolkkonen pohtii Lutherin ja hänen aneteesiensä sanomaa:

Armo on ilmaista. Sitä ei voi ostaa, myydä eikä ansaita, ja juuri siksi se tekee meidät iloisiksi ja vapaiksi.

Mutta armo on myös kallista. Se ei anna meille lupaa käyttäytyä huonosti ja piittaamattomasti. Se on elämää uudistava voima, joka kutsuu meidät palvelemaan toinen toisiamme, sietämään toistemme vikoja, elämään yhdessä, yhteistä elämää uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

Siunattua pääsiäistä!

Kaunista kotoilua :)

 

Martta Wendelin: Varhaiskevään aamuna

Hyvää huhtikuista lauantaita ja rauhaisaa palmusunnuntaita huomenna! Monet näyttivät pitävän edellisen postauksen vanhoista kirjoista, joten aloitetaanpa tämä postaus melko vanhalla aikakauslehden kansikuvalla. Martta Wendelin kuvitti Kotiliesi-lehden kansia 1920-luvulta 1940-luvulle asti. 

Näin vanhoja lehtiä minulla on vain muutama. Paljon on tallessa kaikenlaista kamaa, mutta se harmittaa, että vanhoja aikakauslehtiä on säästynyt aika harvoja. Jo oman lapsuuden aikaiset lehdet olisivat nykyään mielenkiintoisia. 

Ostin muuten viime viikolla Kotiliesi-lehden numeron, koska siinä kirjoitetaan muistisairauksista. Kotiliesi on minusta parhaasta päästä aikakauslehtiä, mutta tuskinpa 90 vuoden päästä joku postaa kuvan ostamani lehden kannesta. Lehdistäkin on tullut aika lailla kertakäyttötavaroita.

Vanhain aikain hengessä olen tänä vuonna lähettänyt pääsiäiskortteja. :)

Kuten oli ennustettu, toissayönä satoi lunta täällä Itä-Suomessa ja niin sataa lauantaiaamunakin, kun kirjoitan tätä postausta. Tässä kuvassa lumi jo putoilee tuulessa puiden oksilta. Se on aina hauska näky... ja vaikea kuvata.

Ostin ensimmäistä kertaa elämässäni 'Bridal Crown' -narsissin eli perunanarsissin. Tietääkö joku mistä nimi perunanarsissi tulee? Pidättekö muuten tämän kukan tuoksusta? Sen luvataan olevan hyväntuoksuinen, mutta minusta tuoksu ei ole ollenkaan miellyttävä.

Kukat ovat kyllä ihastuttavan kauniita.

Tuoksuista puheen ollen, kuten olen aiemminkin kirjoittanut, koetan löytää vieraita varten kivoja kylpy- ja ihonhoitotuotteita. Nyt otin käyttöön jouluksi ostetun Estelle&Thild Citrus Menthe vartalovoiteen. Ollakseen nimeltään "body butter", voide ei ole kovin jämäkkä, mutta tämä tuoksu on niin ihana. Kuvailisin sitä sanalla hienostunut. 

Ja joulusta puheen ollen... :) Ruokakaapissa oli vielä Finlandia-marmeladia, jonka parasta ennen ‑päiväys lähestyi. Pakastimessa oli voitaikinaa, joten tein tällaisia värikkäitä torttuja. Niistä ei tullut yhtä kauniita kuin netin kuvissa, mutta maku oli veikeä. Jatkossa käytän torttuihin kyllä tavallista paistonkestävää marmeladia.

Muroja tulee nykyään syötyä harvemmin. Täysjyväviljasta valmistettujen pitäisi olla niistä terveellisin vaihtoehto. Viime aikoina olen tykästynyt kaura- sekä ruis-kauramuroihin. Kotimaista-merkin pahvipakkausta on vaikea sulkea tiiviisti avaamiseen jälkeen, joten kaadan murot tällaisiin isoihin maustekurkkupurkkeihin. Ne ovat minusta käteviä ja myös hauskannäköisiä.

Iloa päiväänne!

(Satu)aarteita

 

Oikein hyvää huhtikuista sunnuntaita! Rita esitteli hiljattain blogissaan lastenkirjoja ja myös kysyi lukijoiden lempisatua. Kaksi kommentoijaa mainitsi Topeliuksen sadun "Adalminan helmi"... ja minun piti tietenkin heti ottaa esille Topeliuksia ja lukea se. Yläkuvan Lukemisia lapsille ovat painoksia 1940-luvulta, kun taas alla olevat on painettu 1929 ja 1930.

"Adalminan helmi" -sadun voi lukea esimerkiksi täältä. Project Gutenberg -sivustolta löytyy myös esimerkiksi iki-ihana "Koivu ja tähti", joka perustuu Topeliuksen isän isoisän isonvihan aikaisiin kokemuksiin... joille valitettavasti löytyy yhtäläisyyksiä nykyäänkin.

Enpä vieläkään osaisi valita lempisatuani. Jotkin sadut lapsuudesta ovat tehneet vaikutuksen, mutta eivät välttämättä rakkaimpina. Yksi esimerkki voisi olla "Lumikuningatar". Andersenin saduista monet tuntuvat minusta olevan ainakin yhtä paljon aikuisille kuin lapsille kirjoitettuja.

Tästä kirjasta jäi mieleen myös puolalaisen Janusz Grabianskin kuvitus.

Alla joitakin satukirjojamme vuosikymmenten takaa. Minun kotini tosin on uusi. Sen edeltäjä oli varmaan puhkiluettu. Se oli todennäköisesti yksi suosikkikirjoistani, koska jossain vaiheessa aloin "lukea" sitä itse ääneen. Tiedossa ei ole olinko oppinut lukemaan vai vain muistamaan tekstin ulkoa. :D

Maalarikissat on yksi rakkaimmista. Kirsi Kunnaksen mainiosti suomentamat riimittelyt ovat loistavia. Maalarikissojen nimet ovat Kasi ja Masi... mutta ne näyttävät minusta aivan Merriltä ja Frodolta. :)

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En usko olevani viherpeukalo. Jotkin kasvit vain kestävät paremmin melko satunnaista hoitoa. Joulutähdenkin kastelupäivä unohtuu joskus, mutta joka kerta se on virkistynyt vettä saatuaan. Ehkä se myös pitää siitä, että juttelen sille usein ja kehun, että sen punaiset lehdet ovat kuin koruja. ;)

Tammikuussa ostetut primulat odottavat hieman viileämmässä huoneessa kevättä ja istutusta ulos. Auringonvalon lisääntyessä nämäkin kaipaavat vettä yllättävän paljon. Yksi on aukaissut kukkasenkin.

Hokkaidonkurpitsakaksikkoni olohuoneen ikkunalaudalla. Niiden nopea kasvu on alun jälkeen hidastunut. Jos ne pysyvät elossa kesäkuuhun asti, istutan ne ulos. 

Seuraava kuva ei ole teknisesti kovin hyvä, mutta katsokaa mikä vihreys! Terhin postausten innoittamana kylvin chian siemeniä matalaan foliovuokaan. Ne itivät alle viikossa... ja koska niitä on paljon, vaativat kastelua aika usein, nämäkin. Pääsiäisruohoksi täytyy ehkä kylvää toinen erä. :)

En ollut tiennytkään, että chia on salvia, Salvia hispanica... enkä sitäkään, että se lausutaan [tʃiːɑ]. :) Wikipedian mukaan se on salvioiden sukuun kuuluva sinikukkainen siemenkasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois- ja Keski-Amerikassa ja oli aikoinaan asteekkien kolmanneksi tärkein ravintokasvi maissin ja papujen jälkeen.

Chiansiemeniä täytyy liottaa ja turvottaa ennen niiden syömistä. Edelleen Wikipedian mukaan: Liottamattomien siementen turpoaminen saattaa tukkia ruokatorven tai aiheuttaa hengenvaarallisen suolitukoksen. Chiansiemenet sisältävät melko paljon siittiöille, sikiöille ja keskushermostolle haitallista alumiinia, minkä vuoksi niitä ei suositella nautittavan yli 15:tä grammaa (yli 1,5 ruokalusikallista) päivässä.

Minulla oli eilen hauska iltapäivä. Ensin tein tällaisen suklaamuna-mandalan. :) Pussista ei riittänyt aineksia tuon monimutkaisempaan, ja nyt näistäkin on osa jo syöty. Siispä lähdin metsään kävelylle.

Avoimilla paikoilla oli vielä lunta, mutta rajasin sen pois kuvista. 

Tervetuloa, kevät!