Rauhaisaa juhannusta!

Toivotan tämän leppoisan (vanhan) kuvan myötä kaikille lukijoille oikein ihanaa ja tunnelmallista juhannusta. 

Huom.! Söpöydestään huolimatta kuvan eläin ei ole suloinen pupu (Lepus innocens), vaan joko jäynäjänis (Lepus timidus pestifer) tai retalerusakko (Lepus europaeus voracissimus). 😉

🍰

Edellisessä postaukseni kommenteissa David Kanadasta mainitsi raparperikastikkeen paistetun kananpojan kaverina. Yhdistelmä kuulosti herkulliselta ja aloin etsiä kastikkeiden ohjeita netistä. Monenlaisia niitä löytyikin, kermaisia ja tulisia, helppoja ja monimutkaisia. Vihreän Langan vanhalta sivustolta löysin tämän ohjeen, jossa raparperikastike tarjoillaan juustokakun päällä ja resepti kyllä kuulostaa niin hyvältä, että haluan jakaa tämän teille kesän juhlien kunniaksi.

RAHKAKAKKU JA RAPARPERIKASTIKE

POHJA

150 g keksejä, esim. digestive

75 g voita sulatettuna

1 tl kanelia

TÄYTE

2 tl luomusitruunan kuorta raastettuna

1/2 dl sitruunan mehua

500 g rahkaa

3 munaa

1 dl kermaa

100 g voita sulatettuna

2 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja tai maissitärkkelystä

1 rkl vaniljasokeria

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat.
Tee pohja: Mittaa keksit muovipussiin ja murskaa ne. Sekoita pohjan aineet keskenään ja painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. 

Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.

Tee täyte: Pese (luomu)sitruuna ja raasta siitä keltainen, uloin pinta. Purista sitruunasta mehu.
Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään. Voit käyttää sauvasekoitinta, jotta seokseen ei jää paakkuja.
Kaada täyte pohjalle ja paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla noin tunti.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan ja nosta se peitettynä yöksi jääkaappiin. Irrota kakku vuoastaan seuraavana päivänä ja tarjoa se raparperikastikkeen kanssa.

RAPARPERIKASTIKE

5 dl raparperipaloja

1 1/2 dl sokeria

1/4 dl vettä

2 tl vaniljasokeria

1/2 tl kanelia

Mittaa raparperipalat, sokeri sekä vesi kattilaan.
Kuumenna sekoitellen, kunnes neste irtoaa.
Keitä seosta noin 15 minuuttia ja nosta jäähtymään. Lisää lopuksi vaniljasokeri ja kaneli.
Tarjoa kuumana tai kylmänä rahkakakun seurana.

🍰

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia (mutta edelliseen voi).

Ihanaa keskikesän aikaa!

Happy Midsummer!

Onnea on... kesäkuu

Oi ihanuutta, blogiystävältä saamani akileijojen siemenet ovat vihdoinkin tuottaneet kukkia, kun viime kesänä siirsin pienet taimet parempaan paikkaan kasvamaan. Minulla on tapana yrittää saada monia kasveja kasvamaan "metsäpuutarhassa" ja sitten todeta, että ne viihtyvät paremmin "tavallisessa puutarhassa". :D

Nyt minulla on kauniimpia akileijoja kuin koskaan. 

Uudet komeat akileijat varmaankin innostivat vanhemmat, pihaan itsestään tulleet lehtoakileijatkin kukkimaan hienosti. :) Minulle kävi nimittäin niin, että yhden taimena ostetun akileijan hankkimisen jälkeen omat, mukavasti levinneet akileijat alkoivat sairastella ja taantua. (Sattumaa tai ei.) Jostain syystä tänä kesänä ne näyttävät aika terveiltä, ainakin toistaiseksi.

Uusia akileijoja on hieman hankala kuvata. Ne kasvavat verkkojen takana, kuten melkein kaikki koristekasvimme, koska...

... tällaiset otukset nauttivat rauhaisasta olostaan pihassamme.

Toistaiseksi tämä kesä on ollut kuin kesät vanhaan hyvään aikaan: hellettä jonkin aikaa ja sitten viileämpää ja raikkaita sadekuuroja melkein joka päivä... Puuntaimia on istutettu ja pihassa joitakin kasveja siirretty, ja siksikin sade tuntuu erityisen suurelta siunaukselta.

Jos jokin kasvi viihtyy pihassamme, se on raparperi. Siitä on nautittu kiisselinä ja piirakkana. Pari päivää sitten tein RAPARPERIPAISTOKSEN mukaillen netistä löytynyttä reseptiä. Etsin tietenkin mahdollisimman helppoa reseptiä ja yksinkertaistin vielä sitäkin. Määränikin olivat noin-määriä. :)

500 g raparperia

1 dl sokeria

3 dl kaurahiutaleita

100 g pehmeää voita tai margariinia

1/2 dl sokeria

1 tl kardemummaa tai kanelia

1 tl vaniljasokeria

Paloiteltu raparperi (lisäsin myös yhden omenan paloina) tai muut hedelmät tai marjat sekoitetaan sokeriin ja levitetään voideltuun uunivuokaan.

Muruseoksen tein löytämääni vinkkiä seuraten kattilassa, jossa ensin hieman sulatin Oivariinia. Sekoitin kuiva-aineseoksen rasvaan lusikalla ja aivan hyvin onnistui. Muruseoskerroksesta kannattaa kuulemma tehdä melko ohut, jotta siitä tulee rapea eikä puuromainen. :)

Paistoaika 200-asteisessa uunissa oli noin 25 - 30 minuuttia. 

Päälle jäätelöä tai vaniljakastiketta... tai kuten tässä, vaniljajugurttia. :)

Jemmasin yhtä palaa illaksi, että voisin ottaa piirakasta ja teekupposesta tunnelmallisen kuvan ulkona terassilla...

... ja sytytin jo lyhtyyn kynttilät... Hyttysiä oli kuitenkin liian paljon ja kun pienen valokuvauskierroksen jälkeen housun lahkeella käveli puutiainen, pakenin sisälle. :)

Tämä keltainen kukka (sen lehtiä ei näy kuvassa) on kai aivan tuttu niittynätkelmä. Hetken aikaa luulin sitä joksikin itselleni uudeksi kasviksi, koska kukkatertussa oli auennut vasta muutama kukka. :)

Kuinka ihanalle tuoksuukaan suomalainen kesäyö! Joskus kannattaa olla hereillä puoli kolmelta. :)

Nämä ihananväriset orvokit kertovat kaksi asiaa, ensinnäkin sen, että en osaa asetella kukkia maljakkoon kuvauksellisesti sekä sen, että seuraavassa postauksessa vastataan Repolaisen haasteeseen ja ilotellaan kaikilla sateenkaaren väreillä. Näkemisiin!

Ruskeaa

 

Hienoa sunnuntaipäivää! Olen ollut kiireinen ulkotöissä, myös metsänistutuksessa, ja siksipä ensimmäinen kuvani Repolaisen mainioon värihaasteeseen on puunrunko. Tämänkertainen haasteväri on ruskea.

Oletteko huomanneet, että lapset yleensä piirtävät puiden rungot ruskeiksi, vaikka monilla lajeilla rungot ovat pikemminkin harmahtavia. No, minä ainakin piirsin. :)

Kuvassa ei olekaan mikä tahansa puu, vaan mammuttipetäjä englantilaisessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Wikipedia kertoo, että mammuttipetäjä (Sequoiadendron giganteum) on tilavuudeltaan maailman suurimmaksi kasvava puulaji sekä yksi maailman pitkäikäisimmistä puulajeista; se voi elää yli 3 000 vuotta vanhaksi. Mammuttipetäjää esiintyy luonnonvaraisena vain suppealla alueella Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltain Kalifornian vuorilla.

Sitten kotoisempiin aiheisiin. Tässä kuvassa on kaksi ruskeaa suosikkiani: kuppi lempiastiastostani ja siinä "kuumaa suklaata". 

En löytänyt hyviä kuvia suklaalevyistä, -konvehdeista tai -kekseistä, enkä ostanut niitä varta vasten valokuvausta varten, mutta ne ansaitsevat tulla mainituiksi tässä kohtaa. :)

Myös piparkakut ovat ruskeita... :)

 

Onko tämä komea tiilirakennus ruskea vai punainen?

Entäs nämä verililjapuut? :)

Tämäkin kuva on muutaman vuoden takaa. Suloiset saappaat olivat epämukavan pienet jalassa ja leikkasin niistä itselleni puutarhapistokkaat. Samalla mokkanahkaiset hanskat saivat uuden työpaikan ulkotöissä. Yritin muistella nimeä kenkien vaaleanruskealle värille. Konjakki? Tupakka? Kameli?

Vaatteissa minulla ei ole kovin paljon ruskeaa, mutta asusteissa aika paljon.

Nämä Geox-merkkiset jalkineet ovat ehkä elämäni parhaat kengät. Niillä liitelee hieman maanpinnan yläpuolella.

Perheenjäsenen tekemä savimaljakko. <3

Onko herkullisemman näköistä ruskeaa kuin herkkutatin lakki?

Lämmin kiitos kommenteistanne, aikaisemmista ja tulevista! En ole kiireiden takia ehtinyt vierailla blogeissanne, mutta koetan tehdä sen piakkoin! 

Blogikirppis: VICHY-RUUTUA (MYYTY)

 

Hyvää huomenta! Tänään blogikirppiksellä on tarjolla ihanaa Vichy-ruutua. 

1. SINIVALKORUUDULLINEN PELLAVAMEKKO LAUREN RALPH LAUREN, US-koko 10, hinta 40 euroa MYYTY

Mekon nimi on Drinthia. :) Stockmannin taulukon mukaan koko 10 vastaa kokoa 42. Leveys kainalosta kainaloon 50 cm, pituus niskasta vyötärölle 43 cm, pituus vyötäröltä hameen helmaan 53 cm. 

100 % pellavaa. Alaspäin levenevä hame, jossa sivutaskut. Pukemista helpottava vetoketju sivusaumassa. Pitkä kangasvyö, joka kiinni toisessa sivusaumassa. 

Sovitettu, ei käytetty. Ostohinta uutena ollut 161 euroa.

2. PUUVILLAINEN KAULUSPAITA SAND, koko L, hinta 10 euroa MYYTY

Paljon käytetty, mutta siisti. Leveys kainalosta kainaloon 55 cm, pituus niskasta helmaan 66 cm. 100 % puuvillaa.

Lisätietoja sähköpostilla: sara.villaemilia@gmail.com

Luethan blogikirppiksen ohjeet täältä!

Seuraavaksi blogikirppiksellä: Laura Biagiottia

Kaikkea kivaa

 

Aivan ensiksi: Kiitos taas kerrassaan mainioista kommenteistanne! Minulla on ollut monta iloista hetkeä lukiessani niitä.

Tämän postauksen kommenttiosio on kuitenkin suljettu. Ukkonen pitää minut usein poissa koneelta ja Internetistä, ja silloin kun ei ukkosta, pitää olla ulkotöissä, pian myös taimenistutuksessa. Onneksi vettä on vihdoin saatu!

Ensimmäisenä kivana kuvana on kanadanatsalea 'Violetta', joka vieläkin kukkii heikosti jänisten/rusakoiden tuhotöiden jäljiltä, mutta sentään kukkii.

Tuomenkukkien tuoksu huumaa.

Aurinko laskee jo melkein pohjoiseen. :)

Kimalaisia on paljon. Tämä kuva on kyllä vanha, mutta se on suosikkini. Tästä ei hyönteinen söpömpi voi olla.

Punakoivun lehdet alkavat punertaa. Tässä kuvassa ne ovat vielä siitepölyn peitossa, mutta nyt on sade puhdistanut ilman ja pinnat. 

Kesäinen kahvihetki...

En syönyt kolmea leivonnaista, ne ovat lautasella vain kuvan takia. Italian tuomisia, söpöltä nimeltään strudelini... :)

Joutsenten synkronoitu uinti eli taitouinti ihastuttaa aina vain. :)

Tämä suloinen pikkuorvokki oli syntynyt todella kuivalle ja paahteiselle paikalle. Olen kastellut sitä ja nyt sillä on jo vaikka kuinka monta kukkaa. Toivottavasti se tekee siemeniä ja ensi vuonna paikalla on monta kukkasta.

Tuoksuvia kesäpäiviä!