Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them! 💚

Thank you for your visit.

26.6.2024

Juhannuksen lumoa

 


Minulle juhannus on vaalean kesäyön ja hempeiden värien juhla, joten tässä postauksessa on esillä valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkasia.

Juhannusruusun kukat ovat kuin hyväntuoksuista kermavaahtoa. Aah.




Kuten blogiystävä kirjoitti edellisen postauksen kommenttiosiossa, nyt nautitaan keskikesän ihanuudesta kaikin aistein. Eilen riivin herneitä ja herneenpalkojen tuoksu vei minut suoraan lapsuuteen. Olin muuten kuvitellut, että herneen siementen keräämistä paloista kutsuttaisiin silkkimiseksi, mutta ilmeisesti olin väärässä, koska sellaista sanaa ei löydy mistään. :)




Olen pitkään haaveillut myös 'Juhannusmorsian'-ruususta, mutta erinäisten hassujen sattumien takia minulla ei ole sellaista vieläkään. 

Puistoruusut 'Ilo' ja 'Sävel' alkavat kukkia melkein yhtä aikaa juhannusruusujen kanssa ja otan samanlaisia kuvia joka ikinen kesä. :)





Tuoksuvadelma on aivan loistava kasvi, tuoksuu ihanalle ja leviää nopeasti. Olen käyttänyt sitä rumien kohteiden (esim. jätevesikaivon) piilottamiseen. Yksi pieni kasvi peittää puutarhaan sopimattoman näkymän ennen kuin huomaatkaan. :)




Muita suloisia juttuja...




Monen vuoden tauon jälkeen näen rannassamme joutsenparin poikasineen.






Valkoisen lupiinin kukat ovat todella valkoisia. :)






Peurankellon kukkien aukeamista seuraan joka vuosi yhtä innokkaasti.





Tämä on varmaankin jokin jäärä. Puutarhurin kaveri vai kiusantekijä?




Vanha kuva, mutta sopii minusta niin hyvin tämän postauksen tunnelmaan. Olen muuten vähentänyt kakkujen ja leivosten syöntiä. Maukas voileipä onkin mieluisampi vaihtoehto. :)




Seuraava liputuspäivä (vakiintunut, ei virallinen) onkin sitten 6. heinäkuuta, Eino Leinon päivä, joka on myös Runon ja suven päivä. :)




Jälleen: Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia (mutta edelliseen voi). :)

Ihania kesäpäiviä!

Hugs to you all!


22.6.2024

"Tässä ovat maailman kaikki värit...


... ja maalarikissat ovat ne tehneet." 




Repolaisen värihaasteen aiheena ovat tällä kertaa sateenkaaren värit. Minä rakastan oikeastaan kaikkia värejä, johtuneeko se sitten siitä, että Suomen ilmastossa ainakin puolet vuodesta maisema on aika väritön vai siitä, että yksi varhaisimmista kirjoistamme lapsena oli Margaret Wise Brownin Maalarikissat, jota olen muuten ihastellut tässä postauksessa. :)

Minulla ei ole erityisen hyviä kuvia sateenkaarista eikä mieleen tule erityisen sykähdyttäviä elämyksiäkään, mutta sateesta tulee mieleen yksi unohtumaton kokemus. Olimme tulleet lentokentälle vastaan rakasta perheenjäsentä. Koko päivän oli satanut, mutta juuri ennen koneen laskeutumista pilvet alkoivat repeillä ja ihana ilta-aurinko kultasi maiseman. Auton radiosta kuului erityisen kaunis versio kappaleesta "Auld Lang Syne".




Värejä kaikkialla, ympäri vuoden! Mitä enemmän, sen parempi...







Panen tähän loppuun muutama vuosi sitten tekemäni lupiinikollaasin. Kuten olen kertonut, ihastukseni kirjolupiineihin on hieman laantunut, koska ainakin komealupiinien siitepölyn sanotaan sisältävän kemiallista yhdistettä, joka voi haitata esimerkiksi kimalaisten lisääntymistä.

Maantien varrella komealupiinit jatkavat leviämistään ja niiden hävittäminen tuntuu toivottomalta. Tienvarsien leveä niitto tehtiin tänä kesänä aika hyvään aikaan, siinä menivät lepät, pajut ja lupiinit. Vanhoina hyvinä aikoina olisi varmaan ollut resursseja kerätä myös niittojätteet pois ja se vasta olisikin ollut hyvä pientareiden säilyttämiseksi kuivina ja vähäravinteisina.

Kirjolupiinin nimi ruotsiksi taitaa olla "regnbågslupin" eli sateenkaarilupiini, ja kyllähän se on nimensä veroinen. :)

Hyvää juhannuksen jatkoa!




P.S. Tulen vastavierailulle blogeihinne myöhemmin. Nyt on niin mahdottoman hyvä ilma, aurinkoinen ja tuulinen, nauttia kesän juhlasta ja vaikka hieman ulkotöistäkin. :)


20.6.2024

Rauhaisaa juhannusta!




Toivotan tämän leppoisan (vanhan) kuvan myötä kaikille lukijoille oikein ihanaa ja tunnelmallista juhannusta. 

Huom.! Söpöydestään huolimatta kuvan eläin ei ole suloinen pupu (Lepus innocens), vaan joko jäynäjänis (Lepus timidus pestifer) tai retalerusakko (Lepus europaeus voracissimus). 😉



🍰



Edellisessä postaukseni kommenteissa David Kanadasta mainitsi raparperikastikkeen paistetun kananpojan kaverina. Yhdistelmä kuulosti herkulliselta ja aloin etsiä kastikkeiden ohjeita netistä. Monenlaisia niitä löytyikin, kermaisia ja tulisia, helppoja ja monimutkaisia. Vihreän Langan vanhalta sivustolta löysin tämän ohjeen, jossa raparperikastike tarjoillaan juustokakun päällä ja resepti kyllä kuulostaa niin hyvältä, että haluan jakaa tämän teille kesän juhlien kunniaksi.


RAHKAKAKKU JA RAPARPERIKASTIKE


POHJA
150 g keksejä, esim. digestive
75 g voita sulatettuna
1 tl kanelia

TÄYTE
2 tl luomusitruunan kuorta raastettuna
1/2 dl sitruunan mehua
500 g rahkaa
3 munaa
1 dl kermaa
100 g voita sulatettuna
2 dl sokeria
1/2 dl perunajauhoja tai maissitärkkelystä
1 rkl vaniljasokeria


Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat.
Tee pohja: Mittaa keksit muovipussiin ja murskaa ne. Sekoita pohjan aineet keskenään ja painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. 
Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan.

Tee täyte: Pese (luomu)sitruuna ja raasta siitä keltainen, uloin pinta. Purista sitruunasta mehu.
Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään. Voit käyttää sauvasekoitinta, jotta seokseen ei jää paakkuja.
Kaada täyte pohjalle ja paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla noin tunti.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan ja nosta se peitettynä yöksi jääkaappiin. Irrota kakku vuoastaan seuraavana päivänä ja tarjoa se raparperikastikkeen kanssa.


RAPARPERIKASTIKE
5 dl raparperipaloja
1 1/2 dl sokeria
1/4 dl vettä
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kanelia


Mittaa raparperipalat, sokeri sekä vesi kattilaan.
Kuumenna sekoitellen, kunnes neste irtoaa.
Keitä seosta noin 15 minuuttia ja nosta jäähtymään. Lisää lopuksi vaniljasokeri ja kaneli.
Tarjoa kuumana tai kylmänä rahkakakun seurana.


🍰



Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia (mutta edelliseen voi).

Ihanaa keskikesän aikaa!

Happy Midsummer!



17.6.2024

Onnea on... kesäkuu




Oi ihanuutta, blogiystävältä saamani akileijojen siemenet ovat vihdoinkin tuottaneet kukkia, kun viime kesänä siirsin pienet taimet parempaan paikkaan kasvamaan. Minulla on tapana yrittää saada monia kasveja kasvamaan "metsäpuutarhassa" ja sitten todeta, että ne viihtyvät paremmin "tavallisessa puutarhassa". :D

Nyt minulla on kauniimpia akileijoja kuin koskaan. 




Uudet komeat akileijat varmaankin innostivat vanhemmat, pihaan itsestään tulleet lehtoakileijatkin kukkimaan hienosti. :) Minulle kävi nimittäin niin, että yhden taimena ostetun akileijan hankkimisen jälkeen omat, mukavasti levinneet akileijat alkoivat sairastella ja taantua. (Sattumaa tai ei.) Jostain syystä tänä kesänä ne näyttävät aika terveiltä, ainakin toistaiseksi.




Uusia akileijoja on hieman hankala kuvata. Ne kasvavat verkkojen takana, kuten melkein kaikki koristekasvimme, koska...




... tällaiset otukset nauttivat rauhaisasta olostaan pihassamme.




Toistaiseksi tämä kesä on ollut kuin kesät vanhaan hyvään aikaan: hellettä jonkin aikaa ja sitten viileämpää ja raikkaita sadekuuroja melkein joka päivä... Puuntaimia on istutettu ja pihassa joitakin kasveja siirretty, ja siksikin sade tuntuu erityisen suurelta siunaukselta.





Jos jokin kasvi viihtyy pihassamme, se on raparperi. Siitä on nautittu kiisselinä ja piirakkana. Pari päivää sitten tein RAPARPERIPAISTOKSEN mukaillen netistä löytynyttä reseptiä. Etsin tietenkin mahdollisimman helppoa reseptiä ja yksinkertaistin vielä sitäkin. Määränikin olivat noin-määriä. :)

500 g raparperia
1 dl sokeria

3 dl kaurahiutaleita
100 g pehmeää voita tai margariinia
1/2 dl sokeria
1 tl kardemummaa tai kanelia
1 tl vaniljasokeria

Paloiteltu raparperi (lisäsin myös yhden omenan paloina) tai muut hedelmät tai marjat sekoitetaan sokeriin ja levitetään voideltuun uunivuokaan.

Muruseoksen tein löytämääni vinkkiä seuraten kattilassa, jossa ensin hieman sulatin Oivariinia. Sekoitin kuiva-aineseoksen rasvaan lusikalla ja aivan hyvin onnistui. Muruseoskerroksesta kannattaa kuulemma tehdä melko ohut, jotta siitä tulee rapea eikä puuromainen. :)

Paistoaika 200-asteisessa uunissa oli noin 25 - 30 minuuttia. 




Päälle jäätelöä tai vaniljakastiketta... tai kuten tässä, vaniljajugurttia. :)




Jemmasin yhtä palaa illaksi, että voisin ottaa piirakasta ja teekupposesta tunnelmallisen kuvan ulkona terassilla...




... ja sytytin jo lyhtyyn kynttilät... Hyttysiä oli kuitenkin liian paljon ja kun pienen valokuvauskierroksen jälkeen housun lahkeella käveli puutiainen, pakenin sisälle. :)




Tämä keltainen kukka (sen lehtiä ei näy kuvassa) on kai aivan tuttu niittynätkelmä. Hetken aikaa luulin sitä joksikin itselleni uudeksi kasviksi, koska kukkatertussa oli auennut vasta muutama kukka. :)








Kuinka ihanalle tuoksuukaan suomalainen kesäyö! Joskus kannattaa olla hereillä puoli kolmelta. :)




Nämä ihananväriset orvokit kertovat kaksi asiaa, ensinnäkin sen, että en osaa asetella kukkia maljakkoon kuvauksellisesti sekä sen, että seuraavassa postauksessa vastataan Repolaisen haasteeseen ja ilotellaan kaikilla sateenkaaren väreillä. Näkemisiin!





9.6.2024

Ruskeaa!

 
Hienoa sunnuntaipäivää! Olen ollut kiireinen ulkotöissä, myös metsänistutuksessa, ja siksipä ensimmäinen kuvani Repolaisen mainioon värihaasteeseen on puunrunko. Tämänkertainen haasteväri on ruskea.

Oletteko huomanneet, että lapset yleensä piirtävät puiden rungot ruskeiksi, vaikka monilla lajeilla rungot ovat pikemminkin harmahtavia. No, minä ainakin piirsin. :)

Kuvassa ei olekaan mikä tahansa puu, vaan mammuttipetäjä englantilaisessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Wikipedia kertoo, että mammuttipetäjä (Sequoiadendron giganteum) on tilavuudeltaan maailman suurimmaksi kasvava puulaji sekä yksi maailman pitkäikäisimmistä puulajeista; se voi elää yli 3 000 vuotta vanhaksi. Mammuttipetäjää esiintyy luonnonvaraisena vain suppealla alueella Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltain Kalifornian vuorilla.




Sitten kotoisempiin aiheisiin. Tässä kuvassa on kaksi ruskeaa suosikkiani: kuppi lempiastiastostani ja siinä "kuumaa suklaata". 

En löytänyt hyviä kuvia suklaalevyistä, -konvehdeista tai -kekseistä, enkä ostanut niitä varta vasten valokuvausta varten, mutta ne ansaitsevat tulla mainituiksi tässä kohtaa. :)




Myös piparkakut ovat ruskeita... :)


 


Onko tämä komea tiilirakennus ruskea vai punainen?




Entäs nämä verililjapuut? :)




Tämäkin kuva on muutaman vuoden takaa. Suloiset saappaat olivat epämukavan pienet jalassa ja leikkasin niistä itselleni puutarhapistokkaat. Samalla mokkanahkaiset hanskat saivat uuden työpaikan ulkotöissä. Yritin muistella nimeä kenkien vaaleanruskealle värille. Konjakki? Tupakka? Kameli?

Vaatteissa minulla ei ole kovin paljon ruskeaa, mutta asusteissa aika paljon.




Nämä Geox-merkkiset jalkineet ovat ehkä elämäni parhaat kengät. Niillä liitelee hieman maanpinnan yläpuolella.




Perheenjäsenen tekemä savimaljakko. <3




Onko herkullisemman näköistä ruskeaa kuin herkkutatin lakki?





Lämmin kiitos kommenteistanne, aikaisemmista ja tulevista! En ole kiireiden takia ehtinyt vierailla blogeissanne, mutta koetan tehdä sen piakkoin!