Perhosmagneetti ja muita suosikkeja

Ihanaa syksyistä lauantaita kaikille! Toivottavasti teilläkin aamu on valjennut aurinkoisena. Viime päivinä ainakin Itä-Suomea on hellinyt unelmien syyssää. Eilen ulkona kävellessäni huomasin, että yksi osa tyynien syyspäivien lumoa on rauha. On tietysti tavallaan surullista, että pikkulinnut eivät sirkuttele enää, mutta toisaalta melkein täydellinen hiljaisuus on upea kokemus. Syksyssä yhdistyvät tosiaan irti päästämisen ja lähdön kaunis haikeus ja toisaalta innostus uudesta alusta.

Tässä postauksessa näette minua viime päivinä/viikkoina ilahduttaneita asioita. Ensinnäkin laventelit, jotka tänä kesänä, vihdoin oikeaan paikkaan siirrettyinä, kasvoivat mahtavan hyvin. Impectan siemenistä kasvatetut ihanuudet ovat talvehtineet jo monen vuoden ajan - lumen peitossa, mikä tapahtui melkein itsestään, kun kasvit olivat pieniä, mutta nyt kun ne ovat kasvaneet, täytyy asiaan kiinnittää enemmän huomiota.

Onnekas oivallus on ollut istuttaa punahattuja talon lähelle. Näen ne ikkunastani ja huomaan niistä kiinnostuneet perhoset. Minusta päiväperhosia on näkynyt tänä vuonna viime vuosia vähemmän, mutta jos niitä jostain löytää niin punahatun kukinnolta. :) Valokuvaaja pääsee seisomaan aivan vierelle, mitä en ole minkään muun kukan kanssa huomannut.

Tämä amiraali ei tosin suostunut levittämään siipiään. :)

Nämä tekeillä olevat sukat olen nimennyt terapiasukiksi. Käytän niihin melkein kaikkia löytyviä värejä, ilman etukäteissuunnittelua ja nautin kaikista hauskoista väriyhdistelmistä. Varsien neulominen sileänä on nopeaa ja kipeyttää hartioita vähemmän kuin joustinneule.

Olen kertonutkin, että meillä täytetään paljon sanaristikoita. Suosikkejamme ovat Suomi-, Eurooppa- ja Maailma-ristikot sekä Ristikko Jänis -lehdet. Viimeksi mainituissa seikkailee veikeä Pupuvaaran väki ja osa piirroksista on minusta kerrassaan nerokkaita. Pienillä yksityiskohdilla saadaan kuvattua paljon. Katsokaa esimerkiksi tätä topakan pienen rouvan hahmoa...

... tai näitä pieniä veijareita. :)

Italialaisen L'Erbolarion ostosten mukana saa aina herkullisia näytteitä.

Seuraavat kolme kuvaa ovat taas pilvipalvelun esittelemiä "tänä päivänä eri vuosina" -kuvia. Olen viimeisen vajaan kymmenen vuoden aikana ottanut kymmeniä tuhansia kuvia (!), joten on arkistoa, josta ammentaa. :D

Tämän postauksen ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat kukkakimpusta, johon keräsin kesäkukkasiemensekoituksesta kasvaneita kaunokaisia. Kerään harvoin kukkia kimpuksi, mutta silloin kun sen teen, otan monen monta kuvaa. 

Eräs monivuotinen blogiystävä vastasi kommenttiini omassa blogissaan ja kertoi, ettei ole onnistunut jättämään kommenttia minun postauksiini. Tämähän on kerrassaan harmillista. Onko teillä muilla ollut samaa pulmaa tässä blogissa tai muualla? Useissa blogeissa on näkynyt olevan ongelmia kommentin jättämisessä kirjautuneena.

Sähköpostiosoitteeni on sara.villaemilia (at) gmail.com. 

Dear all, above you can see my (slightly obfuscated) email address that you can use to let me know if you have problems in leaving a comment. Thank you for your visits and happy September days to you all! xx

 

Jäähyväiset kesälle ja kolme hauskaa nimeä

Oikein hyvää alkanutta syyskuuta kaikille! Monien mielestä loppukesä ja syksy ovat todella tunnelmallisia vuodenaikoja - niin minunkin. Syyskuu on alkanut, mutta lämpötilat ovat vielä aika kesäisiä ja puiden lehdet vihreitä. Tässä postauksessa on iso määrä lempikuviani elokuun loppupuolelta (kaikki eivät ole tältä vuodelta).

























Puutarhurin ihanat pikkuapulaiset työssä jälleen. <3







Loppukesän kukkijoista kuunliljat ovat yksi suosikkini. Kimalaiset näyttävät kömpivän mielellään niiden sisälle. <3





Keväällä saatu esikko on kukkinut penkissä melkein koko kesän.







Rohtosuopayrtin kukat tuoksuvat hyvälle.









Viimeiset laventelin kukat hoksasin onneksi jättää kimalaisten iloksi.





Osaisitteko vastata tähän (mielenkiintoisen ja hauskan) YLEn pörriäisvisan kysymykseen?

Miksi kimalainen on mustikan tärkein pölyttäjä?
A. Kimalainen mahtuu mustikan kukan sisälle.
B. Mustikan siitepöly tarttuu erityisen hyvin kimalaisen turkkiin.
C. Kimalainen osaa pöristä oikealla taajuudella.





Oikea vastaus: C. ❕❕😀💚


Kimalainen pölyttää mustikoita tehokkaasti pörisemällä juuri oikealla taajuudella. Siipien avulla muodostettu pörinä saa mustikan kukan luovuttamaan siitepölyään. Tämä niin sanottu värinä- tai pörinäpölytys auttaa pölyttämään paremmin esimerkiksi mustikoita, tomaatteja ja karpaloita.





Ja sitten niitä hauskoja nimiä. Viimekuisen postaukseni (Alexander von Schönburgin) kirja oli atschi! pokkari eli osa Atena- ja Schildts-kustantamojen yhteistä pokkarisarjaa. Vuonna 2009 oli ilmestynyt kymmenisen teosta. Kuka tietää julkaistaanko näitä pokkareita vielä? Minä en saanut siitä varmuutta, mutta ainakin sarjalla oli hyvin keksitty nimi.

Toinen hauska nimi, johon törmäsin samalla viikolla oli jossain blogissa mainittu kirpputori nimeltään Tingi & Tongi. Liike ei taida valitettavasti enää toimia.

Ja kolmantena: kultivaattori. Tiedättekö mikä se on? Minä en tiennyt, vaikka olen ikäni maalla asunut. :) En ollut moisesta kuullutkaan, ennen kuin veljeni huomasi laitteen ja sen nimen konehuoltoliikkeen mainoksessa. Aivan, kultivaattori on "järeä maataloudessa käytettävä maanmuokkausväline, joka asennetaan yleensä traktorin perään".







Postauksen ensimmäisessä kuvassa oli kaunopunahattu dramaattisessa valaistuksessa. Tässä sama kukka kuvattuna valoisasti. :) Nautitaan syksyn aurinkoisista päivistä ja sadesäänkin tunnelmasta!

Happy September to you all!

Kotikuusen viimeiset kyyneleet

Viime viikonloppuna kesä vaihtui loppukesäksi. Viileiden, kirkkaiden öiden jälkeen järvellä on sumua ja sumussa siintävät nousevan auringon rantamme isoista kuusista luomat varjot. Linnut alkavat kerääntyä yhteen ja valmistella matkaa kohti etelää.

Pihassamme kasvaa itsenäisen Suomen ikäisiä kuusia. Kevättalvella niistä joitakin kaadettiin. Niiden juuret olivat vaurioituneet vuosikymmenien kuluessa pihassa liikkuneiden koneiden tai autojen renkaiden alla. Viime vuosien kovissa tuulissa kuusenlatvoja oli jo katkennut. Kotikuusten muistoksi juotiin kahvit.

Vaihtelu virkistää kotipihassakin, ja uudet, hieman avoimemmat ja valoisammat näkyvät virkistävät, vaikka samalla kuusten kohtalo surettaa. Kun kesällä huomasin pihkapisaroita kuusen kannossa, minuakin alkoi itkettää. 

Kotikuusen viimeiset kyyneleet.

Ennen puun kaatamista sen kylkeen pitää koputtaa kirveen hamaralla, jotta puun sielu ehtii poistua.

Uskontotieteilijä ja pappi Risto Pulkkinen on tutkinut suomalaista muinais- ja kansanuskoa. Pulkkisen mukaan uhripuita ja pyhiä lehtoja on ollut kaikilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla. Pyhien puiden juurelle tuotiin lahjoja. Lehtipuiden kautta saattoi saada yhteyden jumaliin ja haltioihin. Esimerkiksi kuusi ja mänty taas olivat vainajien puita.

Kiinnostavaa luettavaa:

Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko. Samaaneista saunatonttuihin (Gaudeamus 2014)

Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko (SKS Kirjat 2018)

EDIT 25.8. Unfortunately these books seem to be available only in Finnish.

Tässä postauksessa on kuvia myös männynoksista, koska rakastan mäntyjäkin. :)

Muistakaa halata puita, tällä viikolla ja myöhemminkin! :)

Ja muistakaa, että jos haluatte suojata varttuneita kuusia metsässänne tai pihapiirissänne, jättäkää niiden suojaksi kasvillisuutta. Esimerkiksi kirjanpainajat (Ips typographus) valitsevat uhreikseen auringon paahteesta kärsiviä puita. Ne eivät iske varjossa oleviin eivätkä (yleensä) terveisiin puihin, jotka pystyvät puolustautumaan hyönteisiä vastaan pihkanerityksellä.

Lääkäri ja kirjailija Joel Haahtela on kirjoittanut suhteestaan puihin Suomen Luonto -lehdessä 5/2019 ja päättää kirjoituksensa näin: 

Me kaikki kuolemme, maadumme, meistä tulee tomua, ja lopulta kenties puita. Minkälainen puu sinusta tulee? Tuleeko sinusta kirsikkapuu kesäiseen puutarhaan vai käppyräinen mänty tunturin rinteelle? Peruskuusi? Kenties joen ylle kaartuva hopeapaju, jonka oksat viistävät vettä? Vai tuleeko sinusta jättimäinen tammi, joka saa kasvaa villisti, vapaasti ja rauhassa, ja jonka oksilla lapset vielä satojen vuosien päästä kiipeilevät?

Hyvää Suomen luonnon päivää lauantaina 26.8.!

Tyylikkään köyhäilyn taito

 

Halu ja tarve lukea painettuja kirjoja jatkuu. :) Valitsin hyllystä Alexander von Schönburgin menestysteoksen Tyylikkään köyhäilyn taito. Alkuteos Die Kunst des stilvollen Verarmens: Wie man ohne Geld reich wird ilmestyi vuonna 2005. Kirjalla on siis ikää pian parikymmentä vuotta - ja se on kirjoitettu ennen koronapandemiaa, Venäjän aloittamaa sotaa Euroopassa, "sähköautobuumia" jne.

Kirjan takakannessa lukee näin:

Kadehditko rikkaita? Masentaako rahan puute? Älä huoli, uudet tuulet ovat jo täällä: tulevaisuuden trendi on köyhäily! 

Taloudellista alamäkeä voi lasketella tyytyväisesti, iloiten ja ennen kaikkea tyylikkäästi. Tyylikkään köyhäilyn jaloa taitoa voi soveltaa autoihin, lomamatkoihin, asuntoon, vaatteisiin, ruokaan ja lasten kasvatukseen. Rikastuminen ei tarkoita kirstuun kilahtavia roposia, koska todellisia nautintoja ei kuitenkaan voi ostaa. Ylellisyys on sitä, että voi elää myös ilman. Tyylikkäästi köyhäillen elämän parhaista asioista ei tarvitse luopua, vaikka tilin saldo pienenisi.

Kreivi Alexander von Schönburg tietää mistä puhuu; hänen perheellään on viidensadan vuoden kokemus sosiaalisesta alamäestä. Tyylikkään köyhäilyn taito on älykäs ja viihdyttävä julistus kerskakulutusta vastaan - ja onnellisemman elämän puolesta.

Ja kerrankin kirja pitää sen, mitä takakansi lupaa. Minun on tosin hyvin helppoa pitää tästä kirjasta, koska olen monesta asiasta samaa mieltä kirjoittajan kanssa ja noudattanut kirjassa annettuja vinkkejä jo vuosikausia, koska ne sopivat elämäntapaani ja mielenlaatuuni. :)

Toimittajana työskennelleen von Schönburgin taloudellinen tilanne muuttui, kun hänet irtisanottiin 2000-luvun alussa WTC-iskujen jälkimainingeissa. Hän päätti käyttää tilaisuuden ja sukunsa monivuosisataisen kokemuksen omaisuuden pienenemisestä hyväkseen ja kirjoittaa opaskirjan, joka olisi hyödyksi monille, kun esimerkiksi maailman öljyvarannon ehtyminen tulee muuttamaan jokaisen elämää. 

Kirjoittajan mukaan väh(emm)älläkin rahalla voi elää tyydyttävää ja tyylikästä elämää. Näkökulma on hieman yläluokkainen: Tottahan iäkäs aatelismies on tyylikäs kuluneessa puvussaan, koska puku on aikoinaan räätälin polvella laatumateriaalista ja mittojen mukaan ommeltu. Elitismin antaa kuitenkin anteeksi, koska kirjoittajan sukuhistoria on kerrassaan kiehtova. Suku oli jo vakiinnuttanut asemansa, kun ensimmäinen linna Schönburg rakennettiin 900-luvulla Saale-joen rannalle nykyisen Thüringenin osavaltion alueelle. Perhe hallitsi Saksin lounaisosaa 1700-luvulle asti. Vallasta kilpailevat aatelissuvut olivat kuitenkin vaivana, maailma muuttui ja Neuvostoliiton miehitysalueella tapahtunut omaisuuden pakkolunastus viimeisteli sosiaalisen laskun.

Schönburgin suvun kreivillisen haaran (muut haarat ovat ruhtinassukuja :)) nykyisellä päämiehellä on kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, jota useimmilla meistä ei ole. Asuinpaikallakin on merkitystä. Berliinissä vähävarainenkin, mutta hyvin pukeutunut ja hyvin käyttäytyvä vieras pujahtaa helposti, ainakin von Schönburgin mukaan, aterioimaan kulttuuritilaisuuksiin ja saa kutsun jopa liittopresidentin vastaanotolle.

Tästä huolimatta von Schönburgin vinkkejä on mukavaa lukea ja niitä voi soveltaa Itä-Suomessakin. Kirjoittajan mielestä tyylikkäin urheilumuoto on reipas kävely luonnossa. :) 

Ainoa edelleen siedettävä matkustamisen muoto on pidempi oleskelu jossain. (Kolumbialainen ajattelija) Nicolás Gómez Dávila kuuluu sanoneen: "Vain älykäs ihminen ja yksinkertainen ihminen ymmärtävät olla pysyvästi jossain. Keskinkertaiset ovat rauhattomia ja matkustushaluisia." 

Yksi kirjan luvuista käsittelee ruokaa. Kaikkihan me tiedämme, että tuoreista raaka-aineista kotona tehty ruoka on (kun ostokset ja valmistus tehdään harkiten) terveellisempää ja edullisempaa kuin valmisruoat. Minua muuten harmittaa lukea tiedotusvälineistä, että "ravitsemuksen asiantuntijat kannustavat ottamaan ruoan hinnan nousun mahdollisuutena tarkastella omia ruokailutottumuksia ja tehdä muutoksia terveellisempään suuntaan", kun nimenomaan esimerkiksi kalan ja vihannesten hinnat ovat nousseet eniten eivätkä kauppojen tarjouksetkaan ohjaa kuluttajaa terveelliseen suuntaan.

Selailin yhden käyttämäni ruoan verkkokaupan tarjousvalikoimaa, ja tuoteryhmässä "hedelmät ja vihannekset" näkyi kolme tuotetta tarjouksessa. Tarjouskeksejä oli kymmenkunta ja siihen vielä pullat, piirakat, donitsit ja muffinit päälle. Erilaisia makkaroita laskin tarjouksessa 24. Ryhmässä "valmisruoka" oli tarjoustuotteita kolmisenkymmentä, osa niistä tosin salaatteja. Tuoteryhmässä "makeiset ja naposteltavat" oli vajaat parikymmentä tarjoustuotetta. Alkoholittomia virvoitusjuomia laskin pikaisesti parikymmentä (maustetut kivennäisvedet jätin laskuista pois). Hei, ruokakauppiaat, pankaa (varsinkin kotimaisia) vihanneksia ja juureksia tarjoukseen useammin!

Paremman elämän salaisuus on von Schönburgin mukaan itsenäinen elämäntyyli. Kirjan perusajatus ei ole uusi: Suuri osa tarpeistamme on mainosmiesten ja nykyisin yhä enemmän sosiaalisen median luomia. Markkinoinnin tarkoitus on tehdä meistä levottomia ja tyytymättömiä, sillä onnelliset ihmiset eivät kuluta.

"Nautinnon salaisuus piilee siinä, että tuntee tarpeensa ja kohtuullistaa ne eikä torju niitä tyystin kuten askeetit." Lisäksi iloinen odotus innostaa ihmistä enemmän kuin itse toiveen täyttyminen. 

Muotitaitelija Elsa Schiaparellin mukaan ylellisyys ei ole rikkautta vaan rahvaanomaisuuden puutetta. Samuraiden ihanteena oli vähemmyyden kauneus, taloudellisen estetiikka. Ylenpalttisuus oli samuraille kauhistus ennen kaikkea sen rumuuden takia - ja koska tuhlaus on tunteetonta. Kirjan mukaan elämän parhaat, sen mielekkääksi tekevät asiat ovat ilmaisia. Kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, avuliaisuutta jne. voi kehittää äärettömiin. Koskaan ei voi rakastaa, uskoa tai toivoa liikaa. (Vai voiko? Blogg. huom.) Koskaan ei ole myöskään kuultu, että joku olisi liian viisas, liian urhoollinen, liian oikeudenmukainen tai liian kohtuullinen. 

Toivottavasti von Schönburg on oikeassa arvellessaan, että taloudellisen ylenpalttisuuden aikana unohtuneet hyveet voivat niukkuuden aikana elpyä uudestaan. En ole aivan samaa mieltä hänen väitteestään, että sitä mikä tuottaa todella nautintoa, ei voi rahalla ostaa, mutta lopetan tähän kauniiseen ajatukseen:

Mikään tämän maailman vakuutus ei voi korvata aitoa luksusesinettä, jonka kadottaa: Käsinkirjoitettua kirjettä. Ainutlaatuista exlibristä. Kukkia, jotka eivät ole peräisin kaupasta, vaan vanhan naisen puutarhasta, josta saa silloin tällöin luvan kanssa poimia kimpun. [...] Kävelyä kaupunginpuistossa lumisateessa. Uintia järvessä kuumana kesäpäivänä.

Helmet 2023 -lukuhaasteessa tämä Tyylikkään köyhäilyn taito sijoittuu kohtaan 10: Kirjassa on ohjeita ja neuvoja. :)

On ehkä hieman ironista, että tilasin tämän kirjan aikoinaan Gloria-lehden kautta. Siinä oli takavuosina niin mielenkiintoisia henkilöhaastatteluja, että leikkasin niitä talteen. Esitelty muotikin oli käyttökelpoisempaa tällaisen tavallisen ihmisen kannalta. :)

Siivotessa löysin tämän Gloria-lehden ensimmäisen numeron, huhtikuulta 1987. Yksi lehdessä esitellyistä Glorioista oli ruhtinatar, seurapiirijulkkis Gloria von Thurn und Taxis, Alexanderin sisar. 

Kuten varmaan arvasitte, tämän postauksen ensimmäisenä kuvana oleva "vesivärityö" on tekoälyn luoma. Kehotteessa pyysin suomalaista puutarhaa elokuussa, tiettyjä kukkia, omenapuita, vaaleatukkaista naista lukemassa kirjaa. Tekoäly keksi itse naisen asun ja hiustyylin. Pidän tähän valitsemani kuvan sinisestä mekosta. :)

EDIT 7/2026: Olen vähentänyt näistä vanhemmista postauksistani tekoälyn generoimia kuvia, koska alan olla itsekin hieman väsynyt niihin. :) Tekoälyn osuus verkon sisällöstä on kasvanut räjähdysmäisesti. Joidenkin arvioiden mukaan tekoäly tuottaa jo yli puolet julkisesta internetin tekstisisällöstä ja sillä luotujen kuvien määrä verkossa lasketaan jo kymmenissä miljardeissa. 

On myös arvioitu, että yli 70 %  "sosiaalisessa mediassa" jaettavista kuvista on tekoälyn luomia tai vahvasti muokkaamia. Tänä vuonna kokeilin taas Pinterestiä, jossa takavuosina minulla oli aivan ihania kuvakokoelmia esimerkiksi joulusta. Oli surullista huomata, että minua kiinnostavia kuvia löytyi aika vähän (tai sitten alusta tarjosi minulle vain osaa niistä), suuri osa kuvista oli selvästi keinotekoisia ja, last but not least, kuvien seassa oli runsaasti mainoksia, joista useimmissa esiteltiin kirjavia, huonolaatuisen näköisiä vaatteita.

Lopuksi siis oikeita kuvia. :) Etelämpänä asuvilla bloggareilla punahatut ja syysleimut jo kukkivat. Täällä ollaan vasta nupulla. 

Phlox paniculata 'Starfire'

Echinacea purpurea 'Primadonna Deep Rose'

Saponaria officinalis