Kaksi kuukautta jouluaattoon! ❤️

 

Hei taas! Tässä postauksessa näette viime viikkojen kuvia pihaltamme. Ruskasta tuli lopultakin yllättävän kaunis. Nyt useimmat puut ovat jo lehdettömiä, sen verran tuulista on ollut. Pakkasyöt ovat puraisseet viimeisiä kukkia. Joitakin niistä keräsin nuppuina maljakkoon. Kosmokset näkyvät aukeavan hyvin maljakossakin, punahatut ehkä eivät, mutta niiden nuput ovat niin komeita, etten voinut jättää niitä pakkasen armoille.

Kuva, jossa on hienot värit ja tarkennus pielessä:

Tässä tulevat vastaukseni kuukauden blogihaasteisiin:

Kristiinan lokakuun haasteessa kerrotaan viimeksi luetusta kirjasta. Kersti Bergrothin parhaat pakinat -niminen kirja on minulla vielä hieman kesken, mutta haluan osallistua haasteeseen sillä, koska se on varmaan aika vähän tunnettu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Bergrothin aforismikokoelmasta Meidän elämämme täällä olen postannut aikaisemmin. 

En tiedä onko nämä pakinat julkaistu ensin esimerkiksi jossain lehdessä, mutta mainioita ne ovat. Aiheet ovat mitä moninaisimpia, ihmiselämästä yhteiskuntaan, metsästä kaupunkiin, kesästä jouluun. Kirja on julkaistu vuonna 1958, pian 70 vuotta sitten, mutta pakinat tuntuvat ajankohtaisilta ja oivaltavilta nytkin. Alpo Routasuon aikalaisarvio vuodelta 1959 sopii myös vuoteen 2025: 

Joka tapauksessa kirja sisältää monta todellista herkkupalaa, joissa kirjailijattaren älyllinen vireys, henkevä huumori ja notkea, leikittelevä sanonta ovat parhaimmillaan. Sitä paitsi Bergrothilla on kepeimmilläänkin ollessaan jotain olennaisesti inhimillistä asiaa, mutta sitä ei tyrkytetä itsetärkeästi, juhlallisesti, vaan leppoisasti ja samalla viisaasti hymyillen.

Repolaisen bingossa lokakuun rivini on pystysuoraan oikeasta reunasta:

Ensimmäisessä kuvassa on sekä VALOISAa että PIMEÄä. Matalalta paistava aurinko valaisi hauskasti perintöpellavia. :) Tämä kimppu on jostain saatu vuosikymmeniä sitten enkä tietenkään raski heittää sitä pois.

SOKERI - SUOLA kuvattuna kollaasissa. Ylempänä on blogin Italian kirjeenvaihtajan raportti aamukahvipaikkansa tarjonnasta ja alakuvaksi valitsin suolaista naposteltavaa (vanha kuva).

Tässä kuvassa minä olen SISÄllä ja ULKOna hehkuvat syksyn värit. 

Aamun usva järvellä, viimeiset kukat ja ensimmäiset pakkaset ovat aina yhtä kuvauksellisia.

Ikkunasta voi bongata myös tällaisen komean kaverin. Luulen, että se on nuori kanahaukka. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Mukavaa lokakuun loppua!