Vanhoilla kuvilla marraskuun blogihaasteisiin

 

Hei ja tunnelmallista juuri alkanutta marraskuuta kaikille! Tällä kertaa osallistun ripeästi kuukauden blogihaasteisiin... vanhoilla kuvilla, mutta mahdollisimman hyvin ajankohtiin sopivilla. Kiitos haasteista, Kristiina ja Repolainen! Toivottavasti muuten keksitte jotain kivaa myös ensi vuodelle!

Kristiinan marraskuun haasteessa etsitään PORTTEJA. Minulla on itse asiassa aika paljon kuvia porteista, mutta ne eivät suinkaan ole itse ottamiani vaan netistä tallentamiani inspiraatiokuvia, juuri sellaisia kuin Kristiinan kuvaamat hurmaavat ahvenanmaalaiset portit... :)

Muutama oma porttikuva sentään löytyi. Kaksi ensimmäistä ovat Italiasta ja viimeisin Englannista. Useimmat näistä kuvista olen postannut jo aiemmin, mutta osan niin kauan aikaa sitten, että kaikki nykyiset lukijat eivät niitä varmaan ole nähneet. :) 

Repolaisen marraskuun bingoon olen valinnut vinorivin: LUKEA, ÖISIN, MUTKIA, kolme kuvaa kustakin aiheesta. 

Ensimmäisenä on vanha joululehti, yksi parhaista ostamistani. Tänä vuonna olen ollut säästäväinen: luen vain minulla jo olevia lehtiä, joita onkin ihan mukava pino.

Kylläpä onkin öisin pimeää nyt, kun lunta ei ole vielä tullut. Pimeyttä valaistaan tunnelmavaloilla... Revontulikuva on 10 vuoden takaa, sen jälkeen en ole kuvia onnistunut ottamaan, joko olen ollut jo nukkumassa, on ollut pilvistä tai kuten kerran... päätin vain nauttia taivaallisesta valonäytelmästä yrittämättä tallentaa sitä.

Alla oleva kuva on laadultaan huono, mutta halusin mukaan myös rautatien. Mutkat tekevät matkanteosta kiinnostavampaa, kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti. :)

Sää on jo pitkään ollut tällainen...

... joten viimeiseksi kuvaksi valitsin jotain hieman sievempää. :)

🕯️Rauhaisaa pyhäinpäivää! 🕯️

Kaksi kuukautta jouluaattoon! ❤️

 

Hei taas! Tässä postauksessa näette viime viikkojen kuvia pihaltamme. Ruskasta tuli lopultakin yllättävän kaunis. Nyt useimmat puut ovat jo lehdettömiä, sen verran tuulista on ollut. Pakkasyöt ovat puraisseet viimeisiä kukkia. Joitakin niistä keräsin nuppuina maljakkoon. Kosmokset näkyvät aukeavan hyvin maljakossakin, punahatut ehkä eivät, mutta niiden nuput ovat niin komeita, etten voinut jättää niitä pakkasen armoille.

Kuva, jossa on hienot värit ja tarkennus pielessä:

Tässä tulevat vastaukseni kuukauden blogihaasteisiin:

Kristiinan lokakuun haasteessa kerrotaan viimeksi luetusta kirjasta. Kersti Bergrothin parhaat pakinat -niminen kirja on minulla vielä hieman kesken, mutta haluan osallistua haasteeseen sillä, koska se on varmaan aika vähän tunnettu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Bergrothin aforismikokoelmasta Meidän elämämme täällä olen postannut aikaisemmin. 

En tiedä onko nämä pakinat julkaistu ensin esimerkiksi jossain lehdessä, mutta mainioita ne ovat. Aiheet ovat mitä moninaisimpia, ihmiselämästä yhteiskuntaan, metsästä kaupunkiin, kesästä jouluun. Kirja on julkaistu vuonna 1958, pian 70 vuotta sitten, mutta pakinat tuntuvat ajankohtaisilta ja oivaltavilta nytkin. Alpo Routasuon aikalaisarvio vuodelta 1959 sopii myös vuoteen 2025: 

Joka tapauksessa kirja sisältää monta todellista herkkupalaa, joissa kirjailijattaren älyllinen vireys, henkevä huumori ja notkea, leikittelevä sanonta ovat parhaimmillaan. Sitä paitsi Bergrothilla on kepeimmilläänkin ollessaan jotain olennaisesti inhimillistä asiaa, mutta sitä ei tyrkytetä itsetärkeästi, juhlallisesti, vaan leppoisasti ja samalla viisaasti hymyillen.

Repolaisen bingossa lokakuun rivini on pystysuoraan oikeasta reunasta:

Ensimmäisessä kuvassa on sekä VALOISAa että PIMEÄä. Matalalta paistava aurinko valaisi hauskasti perintöpellavia. :) Tämä kimppu on jostain saatu vuosikymmeniä sitten enkä tietenkään raski heittää sitä pois.

SOKERI - SUOLA kuvattuna kollaasissa. Ylempänä on blogin Italian kirjeenvaihtajan raportti aamukahvipaikkansa tarjonnasta ja alakuvaksi valitsin suolaista naposteltavaa (vanha kuva).

Tässä kuvassa minä olen SISÄllä ja ULKOna hehkuvat syksyn värit. 

Aamun usva järvellä, viimeiset kukat ja ensimmäiset pakkaset ovat aina yhtä kuvauksellisia.

Ikkunasta voi bongata myös tällaisen komean kaverin. Luulen, että se on nuori kanahaukka. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Mukavaa lokakuun loppua!

Blogi taitaa jäädä syyslomalle :)

Kesä jatkuu vielä, lämpimänä ja kosteana. Kesävieraitakin on pian tulossa. Sadetta oli toivottu... ja sitä saatiin tiistaiaamuna. Koivuissa alkaa olla keltaisia lehtiä ja jotkin kasvit, kuten maitohorsma, loistavat upean värikkäinä.

Kuten olen kertonut, seuraan kiinnostuneena pilvipalvelun esittelemiä kuvia vuosien varrelta. Olen jo pitkään kiinnittänyt huomiota siihen, että takavuosina olemme varsinkin kesän aikana tehneet perheen ja ystävien kesken monenlaista kivaa yhdessä, retkiä kävellen, pyörällä, autolla, rantapiknikkejä, vähintäänkin lounaita ja kahvihetkiä ulkona terassilla. 

Miksi viime vuosina nämä perinteiset kivat jutut ovat harvinaistuneet? Vaativan omaishoitajuuden ja muutamien ylimääräisten työurakoiden lisäksi luulen syynä olevan sen, että me kaikki käytämme enemmän aikaa verkossa, selaillen puhelinta, tietokonetta, katsoen ohjelmia suoratoistopalveluista yms. 

Omalta osaltani aion tehdä hieman muutoksia elämääni. Käytän vähemmän aikaa tietokoneen äärellä ja sen sijaan 

- liikun (luonnossa)

- neulon, virkkaan, kokeilen myös ompelemista

- kokeilen uusia ruoka- ja leivontareseptejä

- yritän herätellä henkiin vanhaa piirustusharrastusta

- luen Raamattua ja hartauskirjoja säännöllisemmin 

- luen muutenkin enemmän kirjoja ja nautiskelen kauniista aikakauslehdistä, joita on kertynyt

- nautin syksyn väreistä ja tunnelmasta

- valmistelen joulua

- ja pidän enemmän yhteyttä ihmisiin oikeassa elämässä. :)

Tällä PEHMEÄn kuumavesipullon suojuksen kuvalla osallistun Kristiinan kuvahaasteeseen.

Repolaisen syyskuun bingoon kuvani tulevat tässä:

vÄrit

YÖ

näitä hienonvärisiä lillukanlehtiä on jokin ÖtÖkkÄ syönyt

Ja näin tuli bingorivi täytettyä. :)

Pitkin kesää kuvaamani hokkaidonkurpitsa kerättiin talteen tämän kokoisena.

Olin jo aikaa sitten ajatellut lopettaa tämän postauksen lainaten Rexin eli Raimo Keron hienon kappaleen "Puhtaat purjeet" (1977) sanoja. Sattumalta tämä Raul Reimanin säveltämä ja sanoittama laulu on ollut esillä TV:ssäkin ilmeisesti pari päivää sitten. 

Annan toisten elää

enkä kulje surun suolla,

silmistäsi en mä anna

unelmien kuolla...

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Voikaa hyvin!

Suukkoja ja halauksia!