Nostalgia - Helmet-haasteen kohta 2

Flowers and a book from childhood. Happy September to you all! 

Kuvaan mielelläni vastavaloon. Sormustinkukkien paraatipuoli on aurinkoon päin, mutta hienoiltahan nämä näyttävät myös takaapäin. :)

Ja sitten postauksen toiseen aiheeseen: Tammikuussa aloitin hauskan Helmet-lukuhaasteen reippaasti. Jos olisin pitänyt samaa vauhtia yllä koko vuoden, olisin saattanut ehtiä lukea haasteen 50 kirjaa ja postata niistä vuoden loppuun mennessä. Kevään ja kesän aikana tahti hidastui, ja nyt alkavatkin jo syksyn kiireet ja joulun valmistelu. :)

Lukemiani kirjoja taitaa olla tällä hetkellä - tämän postauksen kirja mukaan lukien - 22.

Olen muuten aloittanut tarpeettomien-tavaroiden-myynti-kirpputorilla -projektin. Kerron sen sujumisesta myöhemmin.

Siivoillessani löysin kaksi lasten/nuortenkirjaa, joita en ollut muistanut pitkään aikaan. Helmet-haasteen kohdassa 2 haetaan kirjaa, jossa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä. Tässä Ponikerho ja hevosvarkaat -kirjassa etsitään kadonnutta (varastettua) ponia. Laajennan siis kakkoskohtaa kattamaan myös kadonneet eläimet. Toisessa minulla olevassa kirjassa, nimeltään Ponikerho ja hevossaaren seikkailu, etsitään muistaakseni nimenomaan kadonnutta ihmistä... mutta kirja on tällä hetkellä kateissa. :)

Rolf Lengstrandin ja Pierre L. Rolénin kirjoittama alkukielinen Ponnyklubben och hästtjuvarna on vuodelta 1965. Inkeri Pitkäsen sujuva suomennos on ilmestynyt 1974. Kirjan valokuvat on ottanut Arthur Svenonius ja ne ovatkin tärkeä osa kirjaa. Kirjan takakannessa sanotaan, että "Ponikerho-kirjat ovat jännittäviä valokuvakertomuksia" ja jatketaan: "kaikille tytöille, jotka pitävät hevosista ja seikkailuista" ja minä tietenkin lisään, että voivat näitä pojatkin lukea.

Ponikerho ja hevosvarkaat, kuvat Arthur Svenonius

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Skåneen, Ruotsin eteläisimpään kärkeen. Itäsuomalaista lukijaa viehättävät maakunnan merellisyys, laajat viljavat pellot, pyökkimetsät ja vanhat linnat.

Louise nousi istumaan vuoteessaan.
Hän oli herännyt useaan otteeseen yön aikana. Ikkunaluukut olivat kolahdelleet seinää vasten ja myrskynpuuskissa portti oli heilahdellut edestakaisin.
Kello oli vasta neljä aamulla. Myrsky oli laantunut ja nyt kuului ainoastaan maininkien kohinaa.
Mutta mikäs se oli? Eikö se ollut hevosten hirnuntaa?
Hän hiipi ikkunaan. Mereltä leijuvien keveiden sumuharsojen läpi hän näki kalastusveneen juuri irtaantuvan rannasta. Hän painautui lähemmäksi ruutua nähdessään jotain liikettä tien suunnalla. Siellä oli kaksi miestä, jotka kumpikin taluttivat hevosta hevoskuljetusautoon.

Oli ihanan nostalgista lukea tämä lapsuuden seikkailukirja...

Ponikerho ja hevosvarkaat, kuvat Arthur Svenonius

Antoisaa syyskuuta!

Iltahetki - Abide with me

Eilisen ukkossateen jälkeen kipaisin hakemaan kameran ja yritin kuvata järviruokojen punertavia kukintoja ja niissä kimaltelevia sadepisaroita. (Ei tullut kuvista tarkkoja.) Sitten huomasin laskevan auringon valossa kimmeltävät pisarat rannan kuusien ja mäntyjen neulasilla. Näistäkään kuvista ei tullut oikein tarkkoja - olin niin innoissani: aivan kuin jouluvaloja! :)

Christmas lights? No, just raindrops on pine and spruce needles. :)

There are many things I would like to share with you but unfortunately very little time for replying to comments and visiting blogs. That's why comments are closed in many of my posts. I am, however, always very happy to hear from you and try to visit you as soon as possible. Again, consider yourselves hugged. :)

Minulla on tapana hyräillä (itsekseni, tottakai :)) jotain ajankohtaan sopivaa, ja iltaisin sävelmä on usein W. H. Monkin (1823–89) "Eventide", joka tunnetaan Suomessa virtenä 555 "Oi Herra, luoksein jää". Suomenkieliset sanat ovat kai Martti Ruuthin (1870–1962).

Alempana kaksi englanninkielistä esitystä. Ne ovat hieman erilaisia, vaikka molemmat on levyttänyt King's Collegen kuoro Cambridgestä.

1

Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,

ja kadonnut on valo auringon.

Ken muu mua murheissani lohduttais,

kelt' turvan hädässänsä sielu sais.

2

Päiväni rientää kohti loppuaan,

on ilo maallinen kuin varjo vaan.

Ei ole täällä mitään pysyvää,

vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.

3

Sä pahan väijytykset turhiks teet,

sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.

Miss' on nyt, kuolema, sun voittosi,

kun Herra Jeesus, olet kilpeni.

4

Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,

kun tieni painuu kuolon laaksohon.

Sen valon tieltä varjot häviää.

Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.

One of my favourite evening hymns is "Abide With Me", Henry Francis Lyte's text set to William Henry Monk's "Eventide".  Below you can find two renditions, slightly different even though both by the King's College Choir.

1

Abide with me; fast falls the eventide;

The darkness deepens; Lord with me abide.

When other helpers fail and comforts flee,

Help of the helpless, O abide with me.

2

Swift to its close ebbs out life's little day;

Earth's joys grow dim; its glories pass away;

Change and decay in all around I see;

O Thou who changest not, abide with me.

3

Not a brief glance I beg, a passing word,

But as Thou dwell'st with Thy disciples, Lord,

Familiar, condescending, patient, free.

Come not to sojourn, but abide with me.

4

Come not in terror, as the King of kings,

But kind and good, with healing in Thy wings;

Tears for all woes, a heart for every plea.

Come, Friend of sinners, thus abide with me.

5

Thou on my head in early youth didst smile,

And though rebellious and perverse meanwhile,

Thou hast not left me, oft as I left Thee.

On to the close, O Lord, abide with me.

6

I need Thy presence every passing hour.

What but Thy grace can foil the tempter's power?

Who, like Thyself, my guide and stay can be?

Through cloud and sunshine, Lord, abide with me.

7

I fear no foe, with Thee at hand to bless;

Ills have no weight, and tears no bitterness.

Where is death's sting? Where, grave, thy victory?

I triumph still, if Thou abide with me.

8

Hold Thou Thy cross before my closing eyes;

Shine through the gloom and point me to the skies.

Heaven's morning breaks, and earth's vain shadows flee;

In life, in death, O Lord, abide with me.

Halauksia! :)

Metsäpoluilla - Through the woods

Rauhaisaa viikonloppua!

Have a lovely weekend!

Loppukesän tunnelmaa - The end of summer (blues)

Sumuisia aamuja ja syntymäpäiviä, perhosia ja korentoja, elokuun ränsistyvää kauneutta. :)

Ihanaa sunnuntaita!

Have a blessed Sunday!