Kaunista kotoilua :)

 

Martta Wendelin: Varhaiskevään aamuna

Hyvää huhtikuista lauantaita ja rauhaisaa palmusunnuntaita huomenna! Monet näyttivät pitävän edellisen postauksen vanhoista kirjoista, joten aloitetaanpa tämä postaus melko vanhalla aikakauslehden kansikuvalla. Martta Wendelin kuvitti Kotiliesi-lehden kansia 1920-luvulta 1940-luvulle asti. 

Näin vanhoja lehtiä minulla on vain muutama. Paljon on tallessa kaikenlaista kamaa, mutta se harmittaa, että vanhoja aikakauslehtiä on säästynyt aika harvoja. Jo oman lapsuuden aikaiset lehdet olisivat nykyään mielenkiintoisia. 

Ostin muuten viime viikolla Kotiliesi-lehden numeron, koska siinä kirjoitetaan muistisairauksista. Kotiliesi on minusta parhaasta päästä aikakauslehtiä, mutta tuskinpa 90 vuoden päästä joku postaa kuvan ostamani lehden kannesta. Lehdistäkin on tullut aika lailla kertakäyttötavaroita.

Vanhain aikain hengessä olen tänä vuonna lähettänyt pääsiäiskortteja. :)

Kuten oli ennustettu, toissayönä satoi lunta täällä Itä-Suomessa ja niin sataa lauantaiaamunakin, kun kirjoitan tätä postausta. Tässä kuvassa lumi jo putoilee tuulessa puiden oksilta. Se on aina hauska näky... ja vaikea kuvata.

Ostin ensimmäistä kertaa elämässäni 'Bridal Crown' -narsissin eli perunanarsissin. Tietääkö joku mistä nimi perunanarsissi tulee? Pidättekö muuten tämän kukan tuoksusta? Sen luvataan olevan hyväntuoksuinen, mutta minusta tuoksu ei ole ollenkaan miellyttävä.

Kukat ovat kyllä ihastuttavan kauniita.

Tuoksuista puheen ollen, kuten olen aiemminkin kirjoittanut, koetan löytää vieraita varten kivoja kylpy- ja ihonhoitotuotteita. Nyt otin käyttöön jouluksi ostetun Estelle&Thild Citrus Menthe vartalovoiteen. Ollakseen nimeltään "body butter", voide ei ole kovin jämäkkä, mutta tämä tuoksu on niin ihana. Kuvailisin sitä sanalla hienostunut. 

Ja joulusta puheen ollen... :) Ruokakaapissa oli vielä Finlandia-marmeladia, jonka parasta ennen ‑päiväys lähestyi. Pakastimessa oli voitaikinaa, joten tein tällaisia värikkäitä torttuja. Niistä ei tullut yhtä kauniita kuin netin kuvissa, mutta maku oli veikeä. Jatkossa käytän torttuihin kyllä tavallista paistonkestävää marmeladia.

Muroja tulee nykyään syötyä harvemmin. Täysjyväviljasta valmistettujen pitäisi olla niistä terveellisin vaihtoehto. Viime aikoina olen tykästynyt kaura- sekä ruis-kauramuroihin. Kotimaista-merkin pahvipakkausta on vaikea sulkea tiiviisti avaamiseen jälkeen, joten kaadan murot tällaisiin isoihin maustekurkkupurkkeihin. Ne ovat minusta käteviä ja myös hauskannäköisiä.

Iloa päiväänne!

(Satu)aarteita

 

Oikein hyvää huhtikuista sunnuntaita! Rita esitteli hiljattain blogissaan lastenkirjoja ja myös kysyi lukijoiden lempisatua. Kaksi kommentoijaa mainitsi Topeliuksen sadun "Adalminan helmi"... ja minun piti tietenkin heti ottaa esille Topeliuksia ja lukea se. Yläkuvan Lukemisia lapsille ovat painoksia 1940-luvulta, kun taas alla olevat on painettu 1929 ja 1930.

"Adalminan helmi" -sadun voi lukea esimerkiksi täältä. Project Gutenberg -sivustolta löytyy myös esimerkiksi iki-ihana "Koivu ja tähti", joka perustuu Topeliuksen isän isoisän isonvihan aikaisiin kokemuksiin... joille valitettavasti löytyy yhtäläisyyksiä nykyäänkin.

Enpä vieläkään osaisi valita lempisatuani. Jotkin sadut lapsuudesta ovat tehneet vaikutuksen, mutta eivät välttämättä rakkaimpina. Yksi esimerkki voisi olla "Lumikuningatar". Andersenin saduista monet tuntuvat minusta olevan ainakin yhtä paljon aikuisille kuin lapsille kirjoitettuja.

Tästä kirjasta jäi mieleen myös puolalaisen Janusz Grabianskin kuvitus.

Alla joitakin satukirjojamme vuosikymmenten takaa. Minun kotini tosin on uusi. Sen edeltäjä oli varmaan puhkiluettu. Se oli todennäköisesti yksi suosikkikirjoistani, koska jossain vaiheessa aloin "lukea" sitä itse ääneen. Tiedossa ei ole olinko oppinut lukemaan vai vain muistamaan tekstin ulkoa. :D

Maalarikissat on yksi rakkaimmista. Kirsi Kunnaksen mainiosti suomentamat riimittelyt ovat loistavia. Maalarikissojen nimet ovat Kasi ja Masi... mutta ne näyttävät minusta aivan Merriltä ja Frodolta. :)

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En usko olevani viherpeukalo. Jotkin kasvit vain kestävät paremmin melko satunnaista hoitoa. Joulutähdenkin kastelupäivä unohtuu joskus, mutta joka kerta se on virkistynyt vettä saatuaan. Ehkä se myös pitää siitä, että juttelen sille usein ja kehun, että sen punaiset lehdet ovat kuin koruja. ;)

Tammikuussa ostetut primulat odottavat hieman viileämmässä huoneessa kevättä ja istutusta ulos. Auringonvalon lisääntyessä nämäkin kaipaavat vettä yllättävän paljon. Yksi on aukaissut kukkasenkin.

Hokkaidonkurpitsakaksikkoni olohuoneen ikkunalaudalla. Niiden nopea kasvu on alun jälkeen hidastunut. Jos ne pysyvät elossa kesäkuuhun asti, istutan ne ulos. 

Seuraava kuva ei ole teknisesti kovin hyvä, mutta katsokaa mikä vihreys! Terhin postausten innoittamana kylvin chian siemeniä matalaan foliovuokaan. Ne itivät alle viikossa... ja koska niitä on paljon, vaativat kastelua aika usein, nämäkin. Pääsiäisruohoksi täytyy ehkä kylvää toinen erä. :)

En ollut tiennytkään, että chia on salvia, Salvia hispanica... enkä sitäkään, että se lausutaan [tʃiːɑ]. :) Wikipedian mukaan se on salvioiden sukuun kuuluva sinikukkainen siemenkasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois- ja Keski-Amerikassa ja oli aikoinaan asteekkien kolmanneksi tärkein ravintokasvi maissin ja papujen jälkeen.

Chiansiemeniä täytyy liottaa ja turvottaa ennen niiden syömistä. Edelleen Wikipedian mukaan: Liottamattomien siementen turpoaminen saattaa tukkia ruokatorven tai aiheuttaa hengenvaarallisen suolitukoksen. Chiansiemenet sisältävät melko paljon siittiöille, sikiöille ja keskushermostolle haitallista alumiinia, minkä vuoksi niitä ei suositella nautittavan yli 15:tä grammaa (yli 1,5 ruokalusikallista) päivässä.

Minulla oli eilen hauska iltapäivä. Ensin tein tällaisen suklaamuna-mandalan. :) Pussista ei riittänyt aineksia tuon monimutkaisempaan, ja nyt näistäkin on osa jo syöty. Siispä lähdin metsään kävelylle.

Avoimilla paikoilla oli vielä lunta, mutta rajasin sen pois kuvista. 

Tervetuloa, kevät!

Huhtikuun haasteet :)

 

Iloista huhtikuun ensimmäistä (ilta)päivää kaikille! Tällä postauksella vastaan jälleen sekä Kristiinan että Repolaisen kuukausihaasteisiin. Ensimmäinen kuvani käy Kristiinan haasteeseen, jossa aiheena on pieni ja punainen. :)

Joulutähtemme alkaa kevään tullessa kasvattaa punaisia lehtiä. Se saa elää omassa rytmissään eli en yritä saada sitä "kukkimaan" jouluksi. Nyt olen siirtänyt sen jälleen kesäajan paikalleen, jossa se saa valoa, mutta ei kovin paljon paahdetta. En siirrä sitä kesällä ulos. Italiassa tein kerran niin ja se koitui kasvin kohtaloksi: se oli päässyt kaatumaan tuulessa ja sai myös sitkeitä tuholaisia.

Myös punatulkku on pieni ja punainen. :)

Postauksen eläinkuvat ovat aiemmilta vuosilta.

Kuvavarastostani löytyi hakusanalla "punainen" myös tämä kuva, jonka halusin nostalgiasyistä ottaa mukaan. Babybel-juustot olivat lasten suosikkeja ja aina mukana eväänä vuoristoretkillämme.

Repolaisen bingoon rivini on hännällinen-hehkeä-havina:

HÄNNÄLLINEN

HEHKEÄ

HAVINA

"Havina" kuvannee enemmän lehtipuiden ääntä tuulessa, mutta toisaalta myös "humina" mainitaan sen synonyymiksi. Varsinkin pihakuuset humisevat nyt ihanasti, aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lumet sulavat aivan silmissä. Nytpä täytyykin lähteä taas ulos. :)

Tarkoitukseni oli kirjoittaa vielä blogimaailman teknisistä haasteista, mutta en nyt maltakaan. Aihe saa jäädä toiseen kertaan. :D

Lopuksi vielä pari herkuttelukuvaa haasteiden ulkopuolelta. On maisteltu Fazerin Skumppakuulia, joilla on mainio nimi... mutta maku ei erityisesti sykähdyttänyt.

Leivoin amerikkalaisia suklaamuffinsseja, kun kotona sattui olemaan kaikkia aineksia taikinaan (koristeluun ei). En tiedä pitikö niistä tulla tämän näköisiä, mutta suosiota ne kyllä saivat. :) Kaakaon maku oli aika tuhti suhteessa sokerin määrään. Pakastin osan ja mikroaaltouunin sulatustoiminnolla niistä saa nopeasti makoisan kaverin aamukahvin seuraksi.

💛 Ihanaa huhtikuuta kaikille! 💛