Kevään ihmeitä - Iloista pääsiäistä!

Hyvää huomenta! Tämän kevään sisupalkinto myönnetään yllä näkyvälle orvokille, joka on kylväytynyt itsestään vanhan kuusen juurelle. Lumen alta paljastui kukkanen, jolla on jo soma nuppu. Voisiko se olla viime syksyltä ja talvehtinut lumen alla?

Narsisseja alkaa nousta esiin.

Reipas raparperi:

Atsalea 'Adalmina' sen sijaan huolettaa. Sillä oli turhan isoja lehtisilmuja myöhään syksyllä, kun sää oli epätavallisen lämmin.

Alppiruusut näyttävät melko hyvinvoivilta, mutta monet mustikanvarvut ovat ruskehtavia. Paleltuivatko ne taas lumettomuuden takia?

"Ikkunakurpitsoihin" on muodostunut jotain, joiden luulen olevan hedekukkia. :)

Koska en tiedä "pumppujen" kasvattamisesta mitään, koetin etsiä tietoa netistä sekä eri-ikäisistä kirjoista. Kodin puutarha on kuvassa toisen kirjan alla, koska sen kansi on huonossa kunnossa ja osa sivuista on repaleisia ja irrallaan...

... mutta se on silti arvokirja, koska isoäitini on kirjoitellut sivuille muistiinpanoja. 

Tämän postauksen kommenttiosio on suljettu.

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En ole vieläkään löytänyt selitystä perunanarsissin nimelle. Mai muisteli, että nimi voisi liittyä niiden istuttamiseen perunoiden lähelle. Englanninkielisestä narsissikirjasta 1900-luvun alusta löysin ainakin tiedon, että tuore karjanlanta on narsisseille liian vahvaa, mutta palsta, jolla on lannoituksen jälkeen ensin viljelty perunaa, olisi edullinen narsisseille... mutta siis kaikille niille. Etsintä jatkuu. 

Enkuli pohdiskeli kommentissaan, miltä aprikoositorttu mahtaisi maistua. Sepä onkin yksi meidän perheen suosikeista. Tässä kuva vuosien takaa...

Meillä on aina (Saarioisen) paistonkestävää aprikoosi- ja omenamarmeladia varastossa. Minun suosikkini on omenamarmeladilla täytetty kolmiotorttu. En löytänyt kuvaa melko sievistä tortuista, joiden päälle olin myös sirotellut tomusokeria. Löysin vain harvinaisen kehnon kuva tortuista, joista osa tortuista on auennut, joten en postannut sitä. :D Hyviä ne olivat silti.

Ulkona tuoksuu taivaalliselle. Sitruunaperhosia on jo nähty ja eilen ympärilläni pyörähti jokin pörisijä. Kimalaisille ei kyllä vielä ole paljon ravintoa täällä. Onneksi melkein pihapiirissä on muutamia pajupuskia. :) Joutsenia, peippoja, mustarastaita, kuoveja... Teeri kukertaa järven jäällä. Kevään äänet hurmaavat. Korkealla haavan latvustossa tikka pärryttää oksaa ja saa aikaan yllättävän komeita ääniä.

Männyt näyttävät ihanilta ilta-auringon valossa.

Viime syksynä kuvasin tätä pientä kuusta. Kannon päällä se kasvaa ja näyttää edelleen tomeralta.

Blogiystävältä saaduista siemenistä kasvatetut akileijat kukkivat viime kesänä niin runsaasti, että kaikkia siemeniä ei tullut edes kerättyä. Minnekähän niitä ripottelisi?

Pitkäperjantai on valjennut täällä pilvisenä. Huomiseksi on luvattu sadetta. Sitä toivotaan. 

Pääsiäisajan TV-vinkki: YLE Areenasta voi vielä katsoa piispa Jari Jolkkosen käsikirjoittamat ja kertomat mielenkiintoiset dokumenttiohjelmat Martti Lutherista ja Franciscus Assisilaisesta. Kirkkohistoriaa savolaisella twistillä sekä ihanaa musiikkia ja upeaa arkkitehtuuria. :)

Kuopion Tuomiokirkon pääsiäisyön messussa (huomenna lauantaina kello 23) on muuten mukana kuvausryhmä ja kuvamateriaalia käytetään tekeillä olevassa, Jeesuksen elämästä kertovassa TV-dokumentissa.

Luther-dokumentin lopussa Jolkkonen pohtii Lutherin ja hänen aneteesiensä sanomaa:

Armo on ilmaista. Sitä ei voi ostaa, myydä eikä ansaita, ja juuri siksi se tekee meidät iloisiksi ja vapaiksi.

Mutta armo on myös kallista. Se ei anna meille lupaa käyttäytyä huonosti ja piittaamattomasti. Se on elämää uudistava voima, joka kutsuu meidät palvelemaan toinen toisiamme, sietämään toistemme vikoja, elämään yhdessä, yhteistä elämää uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

Siunattua pääsiäistä!

Kaunista kotoilua :)

 

Martta Wendelin: Varhaiskevään aamuna

Hyvää huhtikuista lauantaita ja rauhaisaa palmusunnuntaita huomenna! Monet näyttivät pitävän edellisen postauksen vanhoista kirjoista, joten aloitetaanpa tämä postaus melko vanhalla aikakauslehden kansikuvalla. Martta Wendelin kuvitti Kotiliesi-lehden kansia 1920-luvulta 1940-luvulle asti. 

Näin vanhoja lehtiä minulla on vain muutama. Paljon on tallessa kaikenlaista kamaa, mutta se harmittaa, että vanhoja aikakauslehtiä on säästynyt aika harvoja. Jo oman lapsuuden aikaiset lehdet olisivat nykyään mielenkiintoisia. 

Ostin muuten viime viikolla Kotiliesi-lehden numeron, koska siinä kirjoitetaan muistisairauksista. Kotiliesi on minusta parhaasta päästä aikakauslehtiä, mutta tuskinpa 90 vuoden päästä joku postaa kuvan ostamani lehden kannesta. Lehdistäkin on tullut aika lailla kertakäyttötavaroita.

Vanhain aikain hengessä olen tänä vuonna lähettänyt pääsiäiskortteja. :)

Kuten oli ennustettu, toissayönä satoi lunta täällä Itä-Suomessa ja niin sataa lauantaiaamunakin, kun kirjoitan tätä postausta. Tässä kuvassa lumi jo putoilee tuulessa puiden oksilta. Se on aina hauska näky... ja vaikea kuvata.

Ostin ensimmäistä kertaa elämässäni 'Bridal Crown' -narsissin eli perunanarsissin. Tietääkö joku mistä nimi perunanarsissi tulee? Pidättekö muuten tämän kukan tuoksusta? Sen luvataan olevan hyväntuoksuinen, mutta minusta tuoksu ei ole ollenkaan miellyttävä.

Kukat ovat kyllä ihastuttavan kauniita.

Tuoksuista puheen ollen, kuten olen aiemminkin kirjoittanut, koetan löytää vieraita varten kivoja kylpy- ja ihonhoitotuotteita. Nyt otin käyttöön jouluksi ostetun Estelle&Thild Citrus Menthe vartalovoiteen. Ollakseen nimeltään "body butter", voide ei ole kovin jämäkkä, mutta tämä tuoksu on niin ihana. Kuvailisin sitä sanalla hienostunut. 

Ja joulusta puheen ollen... :) Ruokakaapissa oli vielä Finlandia-marmeladia, jonka parasta ennen ‑päiväys lähestyi. Pakastimessa oli voitaikinaa, joten tein tällaisia värikkäitä torttuja. Niistä ei tullut yhtä kauniita kuin netin kuvissa, mutta maku oli veikeä. Jatkossa käytän torttuihin kyllä tavallista paistonkestävää marmeladia.

Muroja tulee nykyään syötyä harvemmin. Täysjyväviljasta valmistettujen pitäisi olla niistä terveellisin vaihtoehto. Viime aikoina olen tykästynyt kaura- sekä ruis-kauramuroihin. Kotimaista-merkin pahvipakkausta on vaikea sulkea tiiviisti avaamiseen jälkeen, joten kaadan murot tällaisiin isoihin maustekurkkupurkkeihin. Ne ovat minusta käteviä ja myös hauskannäköisiä.

Iloa päiväänne!

(Satu)aarteita

 

Oikein hyvää huhtikuista sunnuntaita! Rita esitteli hiljattain blogissaan lastenkirjoja ja myös kysyi lukijoiden lempisatua. Kaksi kommentoijaa mainitsi Topeliuksen sadun "Adalminan helmi"... ja minun piti tietenkin heti ottaa esille Topeliuksia ja lukea se. Yläkuvan Lukemisia lapsille ovat painoksia 1940-luvulta, kun taas alla olevat on painettu 1929 ja 1930.

"Adalminan helmi" -sadun voi lukea esimerkiksi täältä. Project Gutenberg -sivustolta löytyy myös esimerkiksi iki-ihana "Koivu ja tähti", joka perustuu Topeliuksen isän isoisän isonvihan aikaisiin kokemuksiin... joille valitettavasti löytyy yhtäläisyyksiä nykyäänkin.

Enpä vieläkään osaisi valita lempisatuani. Jotkin sadut lapsuudesta ovat tehneet vaikutuksen, mutta eivät välttämättä rakkaimpina. Yksi esimerkki voisi olla "Lumikuningatar". Andersenin saduista monet tuntuvat minusta olevan ainakin yhtä paljon aikuisille kuin lapsille kirjoitettuja.

Tästä kirjasta jäi mieleen myös puolalaisen Janusz Grabianskin kuvitus.

Alla joitakin satukirjojamme vuosikymmenten takaa. Minun kotini tosin on uusi. Sen edeltäjä oli varmaan puhkiluettu. Se oli todennäköisesti yksi suosikkikirjoistani, koska jossain vaiheessa aloin "lukea" sitä itse ääneen. Tiedossa ei ole olinko oppinut lukemaan vai vain muistamaan tekstin ulkoa. :D

Maalarikissat on yksi rakkaimmista. Kirsi Kunnaksen mainiosti suomentamat riimittelyt ovat loistavia. Maalarikissojen nimet ovat Kasi ja Masi... mutta ne näyttävät minusta aivan Merriltä ja Frodolta. :)

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En usko olevani viherpeukalo. Jotkin kasvit vain kestävät paremmin melko satunnaista hoitoa. Joulutähdenkin kastelupäivä unohtuu joskus, mutta joka kerta se on virkistynyt vettä saatuaan. Ehkä se myös pitää siitä, että juttelen sille usein ja kehun, että sen punaiset lehdet ovat kuin koruja. ;)

Tammikuussa ostetut primulat odottavat hieman viileämmässä huoneessa kevättä ja istutusta ulos. Auringonvalon lisääntyessä nämäkin kaipaavat vettä yllättävän paljon. Yksi on aukaissut kukkasenkin.

Hokkaidonkurpitsakaksikkoni olohuoneen ikkunalaudalla. Niiden nopea kasvu on alun jälkeen hidastunut. Jos ne pysyvät elossa kesäkuuhun asti, istutan ne ulos. 

Seuraava kuva ei ole teknisesti kovin hyvä, mutta katsokaa mikä vihreys! Terhin postausten innoittamana kylvin chian siemeniä matalaan foliovuokaan. Ne itivät alle viikossa... ja koska niitä on paljon, vaativat kastelua aika usein, nämäkin. Pääsiäisruohoksi täytyy ehkä kylvää toinen erä. :)

En ollut tiennytkään, että chia on salvia, Salvia hispanica... enkä sitäkään, että se lausutaan [tʃiːɑ]. :) Wikipedian mukaan se on salvioiden sukuun kuuluva sinikukkainen siemenkasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois- ja Keski-Amerikassa ja oli aikoinaan asteekkien kolmanneksi tärkein ravintokasvi maissin ja papujen jälkeen.

Chiansiemeniä täytyy liottaa ja turvottaa ennen niiden syömistä. Edelleen Wikipedian mukaan: Liottamattomien siementen turpoaminen saattaa tukkia ruokatorven tai aiheuttaa hengenvaarallisen suolitukoksen. Chiansiemenet sisältävät melko paljon siittiöille, sikiöille ja keskushermostolle haitallista alumiinia, minkä vuoksi niitä ei suositella nautittavan yli 15:tä grammaa (yli 1,5 ruokalusikallista) päivässä.

Minulla oli eilen hauska iltapäivä. Ensin tein tällaisen suklaamuna-mandalan. :) Pussista ei riittänyt aineksia tuon monimutkaisempaan, ja nyt näistäkin on osa jo syöty. Siispä lähdin metsään kävelylle.

Avoimilla paikoilla oli vielä lunta, mutta rajasin sen pois kuvista. 

Tervetuloa, kevät!

Huhtikuun haasteet :)

 

Iloista huhtikuun ensimmäistä (ilta)päivää kaikille! Tällä postauksella vastaan jälleen sekä Kristiinan että Repolaisen kuukausihaasteisiin. Ensimmäinen kuvani käy Kristiinan haasteeseen, jossa aiheena on pieni ja punainen. :)

Joulutähtemme alkaa kevään tullessa kasvattaa punaisia lehtiä. Se saa elää omassa rytmissään eli en yritä saada sitä "kukkimaan" jouluksi. Nyt olen siirtänyt sen jälleen kesäajan paikalleen, jossa se saa valoa, mutta ei kovin paljon paahdetta. En siirrä sitä kesällä ulos. Italiassa tein kerran niin ja se koitui kasvin kohtaloksi: se oli päässyt kaatumaan tuulessa ja sai myös sitkeitä tuholaisia.

Myös punatulkku on pieni ja punainen. :)

Postauksen eläinkuvat ovat aiemmilta vuosilta.

Kuvavarastostani löytyi hakusanalla "punainen" myös tämä kuva, jonka halusin nostalgiasyistä ottaa mukaan. Babybel-juustot olivat lasten suosikkeja ja aina mukana eväänä vuoristoretkillämme.

Repolaisen bingoon rivini on hännällinen-hehkeä-havina:

HÄNNÄLLINEN

HEHKEÄ

HAVINA

"Havina" kuvannee enemmän lehtipuiden ääntä tuulessa, mutta toisaalta myös "humina" mainitaan sen synonyymiksi. Varsinkin pihakuuset humisevat nyt ihanasti, aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lumet sulavat aivan silmissä. Nytpä täytyykin lähteä taas ulos. :)

Tarkoitukseni oli kirjoittaa vielä blogimaailman teknisistä haasteista, mutta en nyt maltakaan. Aihe saa jäädä toiseen kertaan. :D

Lopuksi vielä pari herkuttelukuvaa haasteiden ulkopuolelta. On maisteltu Fazerin Skumppakuulia, joilla on mainio nimi... mutta maku ei erityisesti sykähdyttänyt.

Leivoin amerikkalaisia suklaamuffinsseja, kun kotona sattui olemaan kaikkia aineksia taikinaan (koristeluun ei). En tiedä pitikö niistä tulla tämän näköisiä, mutta suosiota ne kyllä saivat. :) Kaakaon maku oli aika tuhti suhteessa sokerin määrään. Pakastin osan ja mikroaaltouunin sulatustoiminnolla niistä saa nopeasti makoisan kaverin aamukahvin seuraksi.

💛 Ihanaa huhtikuuta kaikille! 💛

Maaliskuu

Iloista maaliskuista lauantaita ja hyvää Marian päivää huomenna! Päivä on pidentynyt vauhdilla ja monet bloggarit näyttävät puuhailevan jo puutarhassa ja ihastelevan ensimmäisiä kukkia. Täällä Itä-Suomessa on vielä lunta, vaikkakin vähemmän kuin normaalisti tähän aikaan. Maaliskuun ei tarvitse "maata näyttää", koska lumettomia kohtia esimerkiksi puiden alla on ollut koko talven.

Minun bingorivini Repolaisen maaliskuun haasteeseen on A-P-U. 

ALKU

Jo helmikuussa panin multaan pari Hokkaido-kurpitsasta talteen otettua siementä itämiskokeiluna ja hyvin itivät. Nyt maaliskuussa isoin lehti on jo melkein kymmensenttinen. Hentojahan nämä taimet ovat. Satoa varten kylvän uusia taimia myöhemmin. :)

A-sanana minulla on myös ALPPIRUUSU. Nämä kuvat on otettu ennen kuin peitin havut ja rhodot juuttihupuilla.

ALPPIRUUSU

P niin kuin PUNAINEN. Olen viime aikoina alkanut pitää yhä enemmän (joulun)punaisesta. Tämän potkurin maalasin viime kesänä iloisenväriseksi. 

PUNAINEN POTKUKELKKA

Meillä onkin hyvät tiet nautiskella potkurikyydistä. 

Myös joulutähdessä on taas näkyvissä hieman punaista.

Kun Antikvaari-alessa on lastenkirjaklassikoita hintaan 1,50 euroa/kpl, arvatkaa voinko olla ostamatta...

Viime viikkoina on ollut mahtavia ULKOILUsäitä. Välillä on kyllä ollut liukastakin, kun lämpötilat tekevät siksakkia nollan molemmin puolin. Minäkin muksahdin nurin sinä päivänä, kun jäisten teiden päälle oli satanut lunta ja sairaaloiden päivystyspoliklinikat toivoivat, että ihmiset pysyisivät sisällä. :)

ULKONA

Auringonpaistetta päiväänne! ❤️