Helmikuun kuvahaaste, osa 4

Hei ja ihanaa sunnuntaita! On jälleen aika esitellä kuvat Kristiinan helmikuiseen kuvahaasteeseen! Kuluneen viikon ensimmäinen (20.2.) haastesana on kuivunut. Kuvassa talvinen alppipiikkiputki. Sen englanninkielisistä nimistä yksi näkyy olevan hieno queen of the Alps. :)

21.2. Kala - no, tässäpä aihe, josta minulla ei ollut yhtään mielenkiintoista kuvaa. Onneksi perheen arkistoista löytyi Barcelonan Aquariumissa otettuja kuvia: 

22.2. Alla olevassa kuvassa näkyy musta kalenterini, mutta erityisesti siinä näkyy iloa tuottanut löytö "kaappien kätköistä". Tuossa vetoketjullisessa kotelossa oli muistaakseni kirjekuoria ja -papereita, joita myytiin Unicefin hyväksi kauan, kauan sitten. Kotelo ei ole väreiltään aivan nykymakuni mukainen, mutta se on juuri sopivan kokoinen kalenterin, kynän ja vaikka tarrojen säilyttämiseen. 

Tammikuussa ilmestyneet, Kreetta Järvenpään suunnittelemat kauniit postimerkit ovat kuvassa mukana, jotta voin puhua kukista... :)

Olen rakastanut kukallisia kankaita ja esineitä niin kauan että tällä hetkellä olen melkeinpä väsynyt niihin. :) Yksi kuosi kuitenkin on, johon en kyllästy koskaan. Tummataustaiset, 1600-luvun hollantilaismaalausten tyyliset kankaat ihastuttavat aina. Siksipä lempihuopani on alla oleva Essenzan Fleur... ja lempisuihkuverhoni Prismasta ostettu Housen Nella (se on kyllä valmistettu Kiinassa). Leikkasin yhdestä verhosta palan, josta ompelin verhon kylpyhuoneen ikkunaan - ja joka kerta sen nähdessäni tulen hyvälle tuulelle.

Ai niin, kalenterikohtaan halusin myös kuvan italialaisen L'Erbolarion kauniisti kuvitetusta seinäkalenterista, jonka tämän vuoden teemana ovat tulivuoret. Toukokuun kuvassa näkyvät Etna, mustamänty, pikkukäpylintu sekä punakettu.

23.2. Kiiltävä: hieman epätasainen jäänpinta kiiltää kalpean talviauringon säteissä kuin kulta... :)

24.2. Katos: meidän polttopuukatoksemme ei ole kuvauksellinen. Tässä sen sijaan kuvaa polttopuista. :D

25.2. Keltainen

Vanha, epätarkka kuva, jonka pilvipalvelun arkisto esitteli minulle jokunen viikko sitten. Kaksi pari-kolmemetristä huonekasvia ja talviauringon paistetta huoneessa kuvattuna ikkunan läpi ulkoa. :) Noita kasveja ei enää ole, joten tässäpä julkaisen kuvan niiden muistoksi.

26.2. Kori: kaappien kätköistä löytynyt lapsuusajan korini (ja karmeita, mutta ihananvärisiä tekokukkia). :)

Koska viikon päästä sunnuntaina olen erityisen kiireinen, postaan jo tässä myös helmikuun kuvahaasteen viimeiset kuvat. 

27.2. Katu: Uusia kotikulmia. Huomatkaa pirteät mandariinit! :)

28.2. Kesä on niin ihana asia, että on mahdotonta valita mieluisinta kuvaa. Tämä aurinkoinen iltapäivän hetki rannalla on yksi kestosuosikkini. Valoa kohti! Kiitos, Kristiina, mielenkiintoisesta haasteesta!

Voikaa hyvin!  -  Stay well!

Kuorotapahtuma Kuopiossa - Stand with Ukraine!

 

Perjantaina 24. helmikuuta tulee kuluneeksi vuosi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Kuopion ev.lut. seurakunnissa soitetaan kelloja kaikissa kirkoissa klo 12.

Kuopion kaupungin kuorolaulajat kokoontuvat suureksi kynttiläkuoroksi Kuopion tuomiokirkon portaille perjantaina 24.2. kello 18. Esityksellä halutaan tukea ukrainalaisia ja valaa toivoa paremmasta.

Kuoro esittää kynttilälyhdyin varustautuneena kaksi kappaletta. Aluksi kuullaan Jaana Turusen johtama ukrainalainen kappale Ой у лузі червона калина – Oi u luzji tšervona kalyna.

Kynttiläkuoron toinen kappale on Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni. Sen johtaa Mari Koistinen.

Lehtitietojen mukaan yleisö kuulee esityksen parhaiten Snellmanin puiston suunnasta. Katuosuus tuomiokirkon ja puiston välillä suljetaan liikenteeltä esityksen ajaksi. Tapahtumaa seuraavilla on mahdollisuus tukea ukrainalaisia myös konkreettisesti, sillä paikalla on SPR:n lipaskerääjiä.

EDIT 22.2. Tilaisuus alkaa siis perjantaina kello 18 Kuopion tuomiokirkon Snellmanin puiston puoleisilla portailla. Suora lähetys tapahtumasta käynnistyy Savon Sanomien verkkopalvelussa noin viisi minuuttia ennen tilaisuuden alkamista. Lähetys on vapaasti ja maksutta katsottavissa. Tilaisuudesta julkaistaan myöhemmin videotallenne.

Helmikuun kuvahaaste, osa 3

Tiedän jo nyt, että tästä postauksesta tulee yksi suosikeistani. Kristiinan kuvahaasteessa oli tälle viikolle erityisen hauskat aiheet, joista ainakin minun mielessäni muodostui levollinen, mietiskelevä kokonaisuus. :) Pidän myös kuvien väreistä. 

13.2. Keramiikka. Ensimmäiseen kohtaan minulla oli useita ehdokkaita, joista valitsin eteläkorealaisen ystävän lähettämän kahvittelukuvan. En osaisi kuvitella kauniimpaa kuppia ja kakkulautasta. 

14.2.: Kuten hyvin tiedetään, on kataja Suomen kansan vertauskuva. :) Näin kirjoitti Juhani Aho vuonna 1891:

KATAJAINEN KANSANI  

Ei ole suinkaan sattuman oikku, että juuri me suomalaiset olemme tänne Suomenniemelle pysähtyneet ja täällä näihin päiviin saakka pysyneet.

(...)

Suomalaiset, ne olisivat kai nekin löytäneet mehevämpiä maita, joissa rieska ja hunaja vuotaa. Mutta heidän halunsa näyttää aina vieneen heitä kuta karuimmille maille. Ihan kuin uhalla he ovat hakeneet kuivia kankaita, veteliä soita ja synkkiä routapohja-korpia.

On niitä, jotka ovat sanoneet sitä pakolliseksi siirtymiseksi muiden väkevämpien tieltä. Minä luulen, että se on ollut esi-isiemme käytännöllisin kuninkaan-ajatus. He ovat tunteneet omien sivujensa sitkeyden, ja siinä, missä toisten selkäranka olisi rusahtanut poikki, siinä on h e i d ä n selkärankansa vain voimistunut. Kuokka on ollut heidän miekkansa ja sillä ovat he valloittaneet itselleen maan, jonka voittajakin on tunnustanut heidän omakseen. Minkä nimellinen hän lienee milloinkin ollut, puhuipa hän ruotsia, tanskaa tai venäjää, lopputulos taisteluista on ollut se, että taistelutanner jäi suomalaisille itselleen. Ulkolaisille uudisasukkaille on se ollut liian kova pähkinä purra. Ja niin se on vieläkin. Jos me ojentaisimme sen vieraalle ja sanoisimme: »tuoss' on . . . tule ja ota!» — niin ei hänessä kuitenkaan olisi sen ottajata.

Sentähden me kaikesta huolimatta saatamme istua jotenkin rauhallisina ja mitään hätäilemättä, »vaikk' onni mikä tulkohon». Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan tuulien huminata, niinkuin kataja kivisellä mäellä. Ylä-ilmoista iskevä ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna. Sotaratsut ajavat siitä ylitse ja kanuunavaunujen rattaat saattavat taivuttaa sen maata myöten. Mutta kataja ei katkea. Ei synny verihaavaa, ei tule luun vikaa. Kun meteli on ohitse, ojentaa pieni puu lyhyen jäntevän vartensa ja oksa risahtaa oksalle: »kasva sinä sinnepäin, minä kasvan tänne». Eikä kestä kauvan, ennenkuin on jo jalkain jälki ja pyöräin uurtama ura peitossa. Ja kun yliajaja huomenna hakee eilisiä jälkiään, ei hän enää niitä löydä. Tie on kasvanut umpeen ja  katajikko näyttää koskemattomalta.

Niiden meidän veljiemme viljelyksiin, jotka ovat asuinsijoikseen hakeneet pehmeämpiä peltomaita, ovat uurrokset tunkeneet syvemmälle. Mutta juuri se, että me valitsimme kovimman kallioniemekkeen, jossa ainoastaan meidän kaltaisemme katajat voivat kasvaa, se oli meidän suurin viisautemme. Se Mooses, joka meidät tänne luvattuun maahamme johti, hän ymmärsi sen sitkeyden voiman, joka piili hänen kansansa katajuudessa.

Valitettavasti minulla ei ole kiinnostavia kuvia katajista. Näissä seuraavissa kuvissa sen sijaan saattaa olla katajiakin. :)

15.2. Kannu:

16.2. Köynnös: ihanan värisiä sinisateita (Italiassa).

17.2. Karkki: "ranskalaisia pastilleja".

18.2. Kivi: näistä sileistä pikkukivistä (kerätty aikoinaan Genesaretinjärven rannalta) otetut kuvat ovat olleet omia ja muidenkin suosikkeja. :)

19.2. Kylmä: myös nämä jääkiteet (vanhan puutalon nurkkalaudassa) ovat mielestäni aika kauniita – eivätkö ne näytäkin aivan kukilta?

 

Ihanaa (laskiais)sunnuntaita!

Have a lovely Sunday (before Lent)!

Hyvää ystävänpäivää, blogiystävät!

 

Lämmin tervehdys teille kaikille!

Postauksen kuvana on Kantolan KorttiTuotteen postikortti (jonka tilasin ja maksoin itse :)). Pidän näissä korteissa siitä, että niissä sanotaan "olette tärkeitä" eikä "olet tärkeä", kuten yleensä (ystävänpäivä)korteissa näkee. 

Helmikuu on puolessa välissä. Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Buon San Valentino!

Happy Valentine's Day!

Helmikuun kuvahaaste, osa 2

Hei taas! On aika jatkaa Kristiinan helmikuista kuvahaastetta. Tässä ovat kuvani kuun toiselle viikolle:

6.2. Kirjava:

Sanakirjan mukaan kirjava tarkoittaa (sekavasti) moniväristä sekä (kuvaannollisesti) moninaista, sekalaista, epäyhtenäistä. Yllä olevan kuvan kaulahuivi sopisi siis tähän haastekohtaan. Lisään tähän kuitenkin myös kuvan kirjahyllystämme. Katselin sitä hiljattain ja aloin miettiä, onko sanoilla kirjava ja kirja mitään yhteistä. :)

Onhan niillä! Kotimaisten kielten keskus kertoo näin: 

"Sanat kirja ja kirjoittaa liittyvät yhteen. Verbi kirjoittaa on johdos sanasta kirja. Johdos on kuitenkin syntynyt jo hyvin varhain, ja se tarkoitti aiemmin koristeiden tai kuvioiden leikkaamista, ompelemista ja piirtämistä. Tuolloin nimittäin sanaa kirja käytettiin vielä kirjonnan, koristeen, kuvion sekä merkin ja piirron merkityksessä. 

Sekä kirja että kirjoittaa saivat nykymerkityksen vasta myöhemmin. Tosin jo Mikael Agricola tunsi 1500-luvulla nämä merkitykset. Niinpä käykin ymmärrettäväksi, että myös sanat kirjailla ja kirjava on johdettu kirja-sanasta."

7.2. Kudin

Tässä on yläkuvan huivi valmistumassa. En muista enää, mikä neulelangan nimi oli, ja luulen, ettei sitä enää valmisteta, mikä on harmi, sillä lanka on ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa (ei villaa vaan ehkäpä puuvillaa ja viskoosia). Rakastan tätä huivia ja siksi panen siitä useamman kuvan. :)

8.2. Kamera (miten se voi olla noin pölyinen?! herranjestas, eipä pitäisi lähikuvia ottaa... :))

9.2. Komea (rakennus)

10.2. Kahvi

11.2. Kurkku (voileivän päällä :))

12.2. Koristeellinen. Jaahah, ensin otin kuvia kirjaillusta mekosta: epätarkkoja. Sitten kukkopillistä, jonka löysin muiden vanhojen kamojen joukosta: tylsiä. Tämäkin kuva on epätarkka, mutta ainakin viitta koristeluineen on kiinnostava... 

Kristiinan omat kuvat näette täällä. Oikein mukavaa uutta viikkoa kaikille! Ystävänpäivä on aivan pian. 💟

A cloudy winter afternoon... in Italy - Polkuja

🇬🇧  Hello all! The Italian correspondent of Villa Emilia had an afternoon walk on Sunday. :) I share with you some of the photos. The weather was cloudy but it was a pleasant stroll in the fresh air, with dry leaves crunching under one's shoes and first spring flowers starting to spread their smell.

🇫🇮  Innostuin tekemään näistä kuvista ylimääräisen postauksen. Valon lisääntyminen varmaan vaikuttaa: olo on virkeämpi ja mieli halajaa ulos ja paikkoihin, joissa ei ole lunta... :)

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. Lämmin kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen!

Helmikuun kuvahaaste - Some favourite pics

Hei taas ja hyvää Kynttilänpäivää! Päivät ovat jo pidentyneet ja auringonlaskun kohta kotijärvemme vastarannalla siirtyy vauhdilla kohti pohjoista. Yllä oleva kuva on muistaakseni maaliskuulta 2016 ja joka kevät vaihdan kevättalvella tämän kuvan blogin header-kuvaksi. 

Jos minun pitäisi valita paras koskaan ottamani kuva, se olisi hyvin mahdollisesti tämä. Rakastan sen lempeitä värejä ja valoa ja sitä, että lumisateenkin läpi aurinko paistaa ja ollaan menossa kohti kevättä ja lämpöä.

Otin paljon kuvia noina vuosina 2015, -16, -17... Silloin oli enemmän vapaa-aikaa ja ehkä energiaakin. :) Nyt on mukava katsella vanhoja kuvia ja siihen Kristiinan helmikuun kuvahaaste antaa hyvän mahdollisuuden. Haasteeseen voi tietenkin ottaa uusia kuvia, mutta tähän postaukseen halusin valita vanhoja suosikkejani.

Kristiinan omat kuvat tähän ensimmäiseen haasteviikkoon näette täällä. Mukaan ehtii vielä hyvin!

Helmikuun ensimmäisen päivän aihe on keittiö. Ensin valitsin kuvan, jossa näkyy hieman omaa keittiötämme, mutta sitten osui kohdalle tämä lehdestä talteen otettu kuva, jolla on varsin paljon tunnearvoa. :) Nuorena ostin antikvariaateista paljon kirjoja ja myös joitakin lehtiä. Jotkin Vogue-lehden numerot 1980-luvulta ja niiden muoti- ja sisustuskuvat jäivät mieleen ikuisiksi ajoiksi. :) Tämä kuva on saattanut vaikuttaa siihen, että rustiikkinen maalaishenkinen keittiö on minulle se parhain ainoa oikea keittiö. (Postasin tämän kuvan ensimmäisen kerran 2016.) 

Keittiöjutussa oli myös hauskaa riimittelyä:

"For those that long for gentler days

When things were done the proper way

There is our third and last design

Which also uses friendly pine.

But this is built of weathered wood

Which passing time has made look good

And it can boast a smart alliance

With every new and neat appliance.

Combining a nostalgic look

With all things for the modern cook."

Helmikuun toisen päivän aihe on käpy:

3. helmikuuta: Porkkanamuffinin päällä keskellä on mantelirouhetta. :)

4. helmikuuta: Eteeristä öljyä sisältävä pullo ei oikeastaan ole kaatunut, vaan asettelin sen noin. :)

Tämän "Aito frankinsensi" -öljyn hinta on yli 2000 euroa litralta. :) Sen raaka-aine on tullut Boswellia neglecta -puusta (kuten pullossa lukee) jo parin vuoden ajan, vaikka Frantsilan verkkokaupan tuotetiedoissa ja kuvassa on lukenut Boswellia carteri. Frantsilan asiakaspalvelu kiitti "arvokkaasta huomiostani", mutta muuten viestintä oli aika töykeää. Tällä hetkellä Frantsilan omilla sivuilla tekstiin on korjattu oikea laji, mutta kuvassa on edelleen pullo, jossa lukee Boswellia carteri.

Aihe muuten onkin mielenkiintoinen. Nykypäivänä frankinsensia eli olibaanihartsia käytetään kosmetiikkateollisuudessa eteerisenä öljynä kosmetiikkatuotteissa ja parfyymeissa. Sitä kerätään Boswellia-puista tekemällä runkoon viiltoja, joista mahla valuu ulos ja kovettuu hartsiksi. Olibaanipuut kasvavat hitaasti ja yleensä alkavat tuottaa hartsia vasta noin 40 vuoden iässä. Arvokkaita ja jo vuosituhansia käytettyjä hartseja saadaan lajeista Boswellia carteri/sacra, B. frereana, B. serrata ja B. papyrifera. Nämä Boswellia-lajit alkavat olla uhanalaisia sekä liiallisen hartsin keräämisen että ilmastonmuutoksen takia. Tästä voi lukea lisää esimerkiksi Save Frankincense -projektin (englanniksi) sivuilta.

Huomasin sattumalta, että eräs paljon mainostettu (ja minusta hieman epäilyttävä) "nivelten ja lihasten hyvinvointiin" kehitelty ravintolisä sisältää valmistajan mukaan Boswellia serrata -kasviuutetta. Mitenkähän lie ja onkohan raaka-aineen keruu kestävällä pohjalla?!

Kuten näette, minulla on käytössä useita tuoksuja. Seuraavat ostokset kuitenkin tulevat olemaan eri valmistajalta.

5. helmikuuta: Kuvassa ei kyllä ole kakku vaan luumu-juustopiirakka ennen uuniin menoa, mutta näyttäähän se nyt aika herkulliselta. :) (Lisää piirakasta tässä postauksessa.)

Briefly in English: Hello all and happy February! Today I'm pleased to participate in a photo challenge launched by Kristiina. The prompts all start with K and this week they were keittiö, käpy, keskellä, kaatunut and kakku, in English respectively kitchen, cone, in the middle, fallen and cake. :)

And as a bonus, some photos from Italy. :)

Ja lopuksi tietenkin...