Villa Emilia: heinäkuuta 2019

Hei ja mukavaa keskiviikkoiltaa! Tämä on toukokuisen Oxfordin-matkani viimeinen postaus, johon kirjaan hajanaisia huomioita ja kokemuksia matkasta.

Matkalla otan kuvia ainakin yhtä paljon kuin keskimääräinen turisti. :) Yksi Oxfordin nähtävyyksistä on Huokausten silta. Kuvasin tietenkin koko sillan, sen yksityiskohtia sekä myös sillan takana kasvavan kultasateen.

Suunnittelin matkaa ja tutustuin käyntikohteisiin tietysti etukäteen. Netin karttapalvelut saivat kaupungin näyttämään suuremmalta kuin se lopulta olikaan. Hotellista saatu veikeä kartta kuvasikin mittasuhteet paremmin. :) Oxfordin keskusta ei ole kovin iso... vaikka alueella on aivan valtavasti nähtävää.

Erityisen hienoja näkymiä oli valittu myös Komisario Morse -sarjaan. :) "If you happened to know Oxford, part of the fun was noticing that Morse would walk through the Bodleian library, open a door and find himself in the antechapel at New College, and then step directly out into Magdalen Deer Park", kirjoitti The Daily Telegraph vuonna 2000.

Aikatauluuni eivät valitettavasti mahtunut Morse-kiertoajelua, mutta poliisiaseman sentään löysin. :) Kirjakaupoissa oli muuten näkyvästi esillä useitakin Morse-aiheisia kuva- ym. kirjoja - joiden laadussa näytti olevan eroja.

Alkuperäisessä sarjassa Morsen työpaikka oli siis Thames Valley Police ja Nuori Morse -sarjassa Oxford City Police, joka liitettiin 1968 muihin poliisipiireihin, jotka yhdessä muodostivat Thames Valley Constabularyn. Lewis-sarjassa Lewisin ja Hathawayn työpaikkana on Oxfordshire Constabulary, joka todellisuudessa oli yksi niistä poliisipiireistä, jotka "katosivat" vuoden 1968 uudistuksessa.

Muistatteko viimeisimmän kirjapostaukseni linkin Kirsin kirjanurkan Oxford-postaukseen? (Kuva poliisiasemasta löytyy muuten sieltäkin. :)) Bloggaaja oli yöpynyt lähellä tätä poliisiasemaa sijaitsevassa The Head of the River -hotellissa, jonka yhteydessä on myös suosittu ruokapaikka. Kasvispastani siellä oli sekä kaunis että maukas. Se olisi ansainnut tulla valokuvatuksi, mutta en ottanut kuvia aterioilla. :) Tässä sen sijaan virtaa Thames hotellin vieressä.

Oxfordin yliopiston luonnonhistoriallisen museon edestä kuljimme hieman ennen sulkemisaikaa. Harmi, koska museo on sisältä huikean hieno. Täällä käytiin Oxfordin evoluutioväittely 30.6.1860. Darwin ei itse osallistunut väittelyyn.

Ainakin ihailimme prerafaeliittisia kaiverruksia museon pääovella.

Näillä koristuksillakin on kuulemma käyty taidepoliittista debattia.

Onnistuin myös kuvaamaan megalosauruksen jalanjäljen museon edessä. :)

Hotellin valitsin paikallisen asukkaan suosituksesta. Hintaansa nähden huoneeni oli pienehkö eikä näkymä ikkunasta ollut niin hieno kuin olisin toivonut. Hotellin rauhaisasta kirjastosta olen postannut kuvia jo aiemmin.

Tässä näkymää ikkunastani: "uinuvat tornit" heräilevät toukokuiseen aamuun... :)

Huone oli melko viihtyisä ja erittäin siisti.

Sängyn päiväpeitto oli ihanan pehmeä...

Lähellä Oxfordia sijaitseva Blenheimin [ˈblɛnɪm] palatsi oli yksi paikoista, joissa en ehtinyt käydä. (Erityisesti olisi tietysti kiinnostanut Capability Brownin suunnittelema puisto.) No, hotellihuoneessa oli tarjolla palatsin kivennäisvettä. Tästä olisi Hyacinthkin ilahtunut. :)

Mukavaa oli myös saada aamuisin oven alta sujautettu sanomalehti. Paitsi Brexit, tietysti, toukokuun puolivälissä tärkeitä ajankohtaisia aiheita mediassa näyttivät olevan mielenterveys (teemaviikko), vaihdevuodet (ainakin BBC Breakfast -ohjelmassa) ja terrori-iskujen uhrien omaisten selviytyminen.

Bricks & Mortar -liite on hauskaa luettavaa. Siinä esitellään hulppeita kartanoita tiluksineen ja mainokset ovat kohderyhmän mukaiset: Millainen Landlord Insurance teillä on? Kattaako se tappiot, jotka syntyvät, jos vuokralaiset eivät pysty maksamaan vuokraansa? :D

Hotellin pihakin oli viihtyisä.

Näkymä hotellin takaa...

Kiertelin hotellin käytäviä ja portaikkoja kiinnostavia kohteita etsimässä. Tämä kuva oli otettava löytämäni parvekkeen kaiteen takaa. Minulla ei ollut mitään, millä kiilata ovi pysymään auki, joten otin kuvan pidellen samalla ovea auki jalalla. :) Köynnösruusu oli jotenkin niin sievä.

Kahvilat Oxfordissa olivat tietysti viihtyisiä...

...ja mielenkiintoista tekemistä olisi ollut vaikka kuinka paljon...

Mainosjulisteessa mainittu New College on vain suhteellisen "uusi", se on perustettu vuonna 1379. :) Sen valko-puna-musta vaakuna näkyy alla olevassa postikortissa vasemmalla.

Menikö siis kaikki aivan nappiin? No, ei ihan. Ostin näin hienoja kortteja ja kortteihin normaalihintaisia kalliimpia, Oxford-aiheisia UniversalMail International Postcard -merkkejä, postitin kortit ja jäin odottamaan, kuinka vastaanottajat pian ilahtuvat. :) Kortit tulivat perille Suomessa ja Italiassa noin kuukausi postittamisen jälkeen. Onneksi sentään saapuivat! Tänne kotiväelle lähettämäni kortti tuli kahdesta (!) kohtaa taittuneena, mutta se ei onneksi haitannut ollenkaan, koska olin jo päättänyt käyttää kortin skräppäykseen.

Sitten vielä pari sanaa pakkaamisesta. Nykyisin lennän yleensä vain pelkän käsimatkatavaran kanssa ja muutenkin pakkaan mahdollisimman kevyesti. Minulla onkin hieno kokoelma pieniä pulloja (30 ml - 100 ml) ja rasioita, joihin pakkaan kosmetiikan, lääkkeet yms.

Minulla on myös vyölaukku! :D Kyllä, tyyliseikat sivuun - tähän vyölaukkuun mahtuvat hyvin passi, puhelin ja lompakko, joten jos lentokoneesta joutuisi poistumaan pikaisesti ilman matkatavaroita, tärkeimmät asiat olisivat mukana. Edullinen laukku on tunnetun urheiluvaatevalmistajan tuote, mutta siitä sai helposti poistettua turhan näkyvät tuotemerkit.

Minulla on muuten myös ruotsalainen trendireppu. Vuosi-pari sitten niitä mainostettiin - erityisen hyvin matkailijoita varten suunniteltuna - näkyvästi sosiaalisessa mediassa. Mukava yksityiskohta onkin tuo repun takapuolella oleva tasku passille, joka tulee siis selkää vasten piiloon.

Pienehkö puhelimeni mahtuu taskuun myös. Muuten en pidä reppua erityisen hyvin suunniteltuna. Ihannereppuni reissuun olisi tilavampi ja kevyempi ja taskuja olisi enemmän. Melko tyylikäs se kyllä on, joten olen käyttänyt sitä kaupungissakin.

Olipa muuten taas aika uusia passi. Noin 35 kilometrin päästä kotoa löytyi kuvaamo, joka lähettää kuvat sähköisesti poliisille. Sähköinen hakemus ei riittänytkään, vaan sitä täytyi täydentää poliisiasemalla. Minähän olen sen verran iäkäs, että muistan ajan, jolloin joka kirkonkylässä oli poliisiasema ja asema oli auki ainakin joka arkipäivä. Nyt lähimmät poliisiasemat ovat 35 - 40 km päässä, ja niiden lupapalvelut ovat seuraavan kerran auki syyskuussa... keskiviikkoisin, joka toinen viikko.

Isompi poliisiasema on 70 km:n päässä. Sain sieltä puhelimitse hyvää asiakaspalvelua JA onneksi hakemuksen täydentäminen paikan päällä sujui todella ripeästi myös ilman ajanvarausta JA vielä bonuksena turvatarkastuksen poliisi(?)mies, joka halusi nähdä laukussa olevan avainnippuni (se onkin aika iso), oli ihan ä-lyt-tö-män komea. :D

Vaikka kerron, että kuvan kengät ovat Ecco-merkkiset, tämä ei ole yhteistyöpostaus. Tämänhetkiset lempikenkäni ovat mustat Ecco-tennarit ja kun matkalle tarvitsin hieman urheilulliset, mustat kengät, tilasin nämä Stockmannin verkkokaupasta. Edellisten kenkien numero oli aivan oikea edelleen, ja kengät ovat kevyet ja mukavat. Upouusia kenkiä ei suositella matkakengiksi, mutta kävelin näillä päivät pitkät ilman mitään ongelmia. :)

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen! Harcourt Arboretum on hieno paikka, mutta ei ilmeisesti kovin tunnettu paikallistenkaan keskuudessa. Hotellin vastaanottohenkilö ei tainnut tuntea sitä, eikä sitä tiennyt viereisen kylän läpi ajavan bussin kuljettajakaan. Hän oli kuitenkin hyvin avulias ja lisää apua saimme lähellä asuvalta rouvalta, jonka kanssa oli muutenkin mielenkiintoista puhella. Oikein brittiläinen kokemus siis. :)