Hello all! While the bloggers in southern Finland post photos of bulbous plants starting to grow out of the ground and show their first flowers, we still have about half a metre of snow on the ground... and flowers only indoors.
Hei taas! Helmet-haasteen kohtaan 35 (Kirjassa on yritys tai yrittäjä) valitsin Markku Ropposen Kuhala-sarjasta kirjan Kuhala ja kuoleman hipaisu (2007). Otto Kuhala on jyväskyläläinen yksityisetsivä ja tässä kirjassa tavataan paitsi toinen yksityisetsivä (yrittäjänä Kuhalaakin epäonnisempi), myös useita liikemiehiä, joiden pokeri-illoista kirjan tapahtumat saavatkin alkunsa. Yksi pelaajista innostuu pelaamaan liian isoilla panoksilla ja häviää 120,000 euroa. Pelivelan maksu vaikeutuu, kun potti alkaa kiinnostaa muitakin.
Kukaan ei ollut haravoinut syksyn lehtiä pihamaalta, lumen alla talvehtinut kahden muovituolin ja pöydän puutarhakalusto lojui nurin niskoin luumupuun alla niin kuin viimeiset istujat olisivat paenneet juosten pakkasia. Talo näytti jotenkin kasaan painuneelta ja pienemmältä kuin Kuhala muisti. Hän ei ollut käynyt tontilla Ratskun poismenon jälkeen ja avasi portin varoen...
Kirjailija pitää selvästi koirista. Kuhalan koirakaverin (tässä kirjassa Jeri) toimia kuvataan hauskasti:
Jeri istui portailla korvat filosofisesti sojottaen ja otti vastaan pää kallellaan lankkujen raosta työntyvän muurahaisten ohimarssin...
Tämänkertaisen tapauksen toimeksiantaja on liikemies Hammare, jolla on vartiokoirina kaksi dobermannia.
Siinä missä Hammaren koirat olivat saaneet korostetun spartalaisen kasvatuksen, Jerin Summerhill-tavoilla ei tuntunut olevan mitään pidäkkeitä. Se käänsi takapuolensa dobermanneille ja potki räntäsohjoa niitä kohti...
Kuhalan kotimaa ei ole Nordic Noir -musta, mutta melko harmaa kuitenkin:
Ukko kohotti rukkaskättään ja nousi satulaan. Tangolla helähti muovikassi - kuinka monta hänenlaistaan mahtoi silläkin hetkellä puurtaa laajan valtakunnan maantienlaitoja hieman kärsivä ilme kasvoilla, päämääränään pullonpalautusautomaatti, vaatimattomat ostokset, hetken levähdys ja paluu alkuillan uutislähetyksen ääreen, jonka tarjoamaa maailmanselitystä ei voinut enää mitenkään ymmärtää...
Kuhala kohtaa etsiväntyössään tietysti monenlaisia ihmisiä. Asiakaspalvelijat tuntuvat usein hieman uupuneilta:
Ravintola ei ollut mikään kasvisravintola. [...] Baarimikon palveluasenne typistyi ynähdyksiin, ja hän tuijotti Kuhalaa niin kuin olisi miettinyt, mikä osa tästä menee bio- , mikä sekajätteeseen...
Kuten kirjapostauksistani olette varmaan huomanneet, luen mielelläni dekkareita. Hyllystä löytyy myös Bo Lundinin Dekkarisankarit: kuka kukin on. Ruotsinkielisen alkuteoksen Dexikon: mer än 500 detektiver, thrillerhjältar, äventyrare, medhjälpare - samt en och annan minnesvärd skurk on suomentanut Risto Hannula ja suomalaisen osuuden ovat toimittaneet Keijo Kettunen, Janne Mäkelä ja Pekka Turunen. Kirjan lopussa on luettelo aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, kirjailijahakemisto sekä suomenkielisten teosten hakemisto.
Tämä kirja tulee Helmet-haasteen kohtaan 25: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.
Suomenkielisessä laitoksessa tavataan "430 keskeistä henkilöhahmoa eri kielialueilta". Laajimmin käsitellään - tietysti - Sherlock Holmesia. Suosikkini Morse löytyy, samoin Lewis. Poirot ja Hastings, Isä Brown... sekä hilpeä mestarivaras Hercule Flambeau, joka Isä Brownin ansiosta kokee kääntymyksen ja ryhtyy yksityisetsiväksi.
Otto Kuhala debytoi Markku Ropposen romaanissa Puhelu kiusaajalta (2002). Kuhala on tuolloin keskihintaisiin tavaratalovaatteisiin pukeutuva 46-vuotias jyväskyläläinen yksityisetsivä, jolla on pituutta 185 senttiä ja painoa 85 kiloa. Hänen kasvonsa ovat vähän karut. [...] Kuhala on leppoisa, melankolinen ja hieman sentimentaalinen. Vitsikkäät kommentit ja silmien puoliunelias ilme kuitenkin hämäävät. Tarvittaessa Kuhala on periksiantamaton ja uhkaava. Sankari itse selittää tätä puolta kauhavalaisella verenperinnöllään.
Ruotsalaisen alkuperäisteoksen henkilöhahmovalikoima on varsin... ruotsalainen, esimerkiksi Arne Dahlin A-ryhmä-hahmoista oma lukunsa on (aakkosjärjestyksessä) Chavezilla, Hjelmillä, Holmilla, Norlanderilla, Nybergillä ja Söderstedtillä (mutta ei Hultinilla, Jankowiczilla eikä Svenhagenilla, ainakaan suomalaisessa versiossa?!). Edes suomalaisista dekkarisankareista suurin, komisario Palmu, ei ilmeisesti ole mukana Dexikonissa vaan hänet on lisätty suomalaisversioon.
Tästä tulikin mieleeni, että olin jo julkaissut edellisen kirjapostaukseni (Helmet-haasteen kohdasta 33), kun osa perheestä katsoi Komisario Palmu -elokuvaa ja hoksasin, että jokin Palmu-romaani olisi sopinut siihen kohtaan loistavasti. Matti Kassilan kolme ensimäistä Palmu-elokuvaa ovat minusta parhaita Suomessa tehtyjä elokuvia, ja olen vakuuttunut, että jos kielimuuri ei olisi ollut esteenä, niistä olisi voinut tulla kansainvälisiä menestyksiä.
Ainoa harmittava asia elokuvissa on se, että Kuka murhasi rouva Skrofin? -kirjasta tehdyssä elokuvassa murhaajan motiivi on käännetty päinvastaiseksi ja Waltarin hahmoista romanttisimmasta, taiteilija Kurt Kuurnasta, on tehty naurettava pelkuri.
Liitän tähän loppuun unohtumattoman lauluesityksen elokuvasta Komisario Palmun erehdys (1960). Etsivä Kokki (ihana Leo Jokela) laulaa "Silmät tummat kuin yö" ravintola Kämpin kabinetissa.
---------------------------------------------
Ja ihan lopuksi vielä linkki Noin viikon studio -ohjelmaan. Varsinkin Antti Haapalan ja Tomi Haustolan sketsit ovat aina hauskoja. Uusimmassa jaksossa pelataan uhkapeliä. Pääosissa mainiot Paul Westlake ja Rich Lyons.
From: Noin viikon studio - BREXIT HOLD'EM |