Haastevastauksia (ja minisarjoja)

Hei ja oikein hyvää helmikuun alkua! Edellisen postaukseni jälkeen aurinkoisia kuvaussäitä täytyikin odottaa aika pitkään. Vapaa-aika on mennyt lumitöissä, pihaa hiekoittaessa ja (vesi)sadetta pitäessä, kuten melkein joka puolella Suomea. :) Nyt sää on onneksi sellainen kuin helmikuun alussa pitääkin olla. Aamulla oli pakkasta parikymmentä astetta. 

Yläkuvassa joulun ritarinkukan uusia lehtiä ja alla edellisen postaukseni esikoista pisimpään kauniina pysynyt.

Tässä postauksessa tulevat kuvani sekä Kristiinan että Repolaisen mainioihin haasteisiin. Kristiinan haasteen aiheena helmikuussa on kodinkone josta en luovu. Haasteeseen jo osallistuneet ovat esitelleet monenlaisia hauskoja ja kiinnostavia koneita. Kristiinan tärkeä kodinkone on pyykinpesukone, ja hankalaapa olisi elämä ilman sellaista. 

Meillä on keittiössä kaksi suorastaan rakasta kojetta, jotka kuuluvat yhteen, vaikka ovatkin erimerkkisiä. :) Kahvinkeitin ja leivänpaahdin ovat hyödyllisiä aamun piristäjiä, mutta näiden kahden erityinen merkitys on siinä, että ne on ostettu jo vuosikymmeniä sitten (Italiassa) ja niiden ulkonäkö on niin söpöinen. Koetan käyttää niitä hellävaraisesti, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Aamulla yksi ensimmäisistä asioista on laittaa kahvi tippumaan...

Kahvimukin ja -leivän kanssa istun tietokoneen ääreen lukemaan sanomalehden näköispainosta... mutta usein blogipostauksenne ovatkin kiinnostavampia. :) Paahtoleipä marmeladin kera on yksi suosikkini. Paahtimessamme on soma virtakytkin...

... ja sen leipäkoreissa sympaattiset kahvat, mutta yksi asia siitä puuttuu, nimittäin ajastin. :D Kannattaa seurata paahtumista vieressä, jottei käräytä leipiä ja savusta taloa.

Sitten Repolaisen haasteeseen!  Helmikuun bingossa mennään ulos ihastelemaan talven kauneutta. Tällä yhdellä maisemakuvalla saan aikaiseksi bingorivin ranta - pilvi - puu. :)

Tämän kuun bingon aiheet sopivat kotipihaamme hyvin. Tässä kuvassa ei tosin ole polku, mutta kuitenkin polun varressa pirteästi punoittava puolukka. Lunta on todella vähän.

Kivi:

Jää:

Eilen siis näkyi aurinko pitkästä aikaa...

Tammikuun lopun huonojen ulkoilusäiden aikaan tuli selailtua suoratoistopalveluiden tarjontaa ja katsottavaksi valikoitui leppoisia (sala)poliisisarjoja. Ylellä näkyvästä Komisario Panda ‑ranskalaissarjasta olemme katsoneet ensimmäisen kauden.

Myös viime lauantaina alkanut Ludwig on katsottavissa Areenassa. Aina sympaattinen David Mitchell laatii ristikoita ja joutuu ratkomaan myös rikoksia. Sarjan näyttelijät ovat erinomaisia. Tarina on niin jännittävä, että sarja oli pakko katsoa jo kokonaan. Nyt vain odottelemaan toista kautta!

Toinen kausi on luvassa myös amerikkalaiseen Netflix-komediaan Sisäpiirin mies. Hieman kotikutoisen salaisen agentin seikkailut senioreiden palvelukodissa ovat lopultakin yllättävän koskettavia. Muistisairauden kuvaus sarjassa on liikuttava ja yksi parhaista näkemistäni.

Iloisia talvipäiviä! Alakuvassa on ihanaa vastapuristettua appelsiinimehua.

Aurinko on palannut takaisin :)

On tammikuun 21. päivä, talvipäivänseisauksesta on aikaa kulunut jo kuukausi ja kaamoskin on pohjoisessa Suomessa päättynyt. Päivän pitenemisen huomaa selvästi. Puhelimen kameralla napatuissa kuvissa matalalta paistava, mutta ihana aurinko loistaa mäntyjen latvoissa...

... ja punaa haapojen latvat illan viimeisillä säteillään. Kuva ei ehkä näytä kovin vaikuttavalta, mutta minulle se merkitsee sitä melkein sanoinkuvaamatonta onnen hetkeä, kun valo ja värit ja tuoksut ovat palanneet maailmaan. :)

Pakkasaamuina kuvaan samat... tai samanlaiset... kasvit joka talvi. :)

Aioin ostaa tulppaanikimpun, mutta sitten huomasin, että kauppaan olikin jo tullut esikkoja. Oi ihanuus!

Lauantai-iltana 18.1. ihasteltiin helmiäispilviä... ja otettiin epätarkkoja kuvia. :)

Sunnuntaiaamuna paistoin voisarvia ja aprikoosimarmeladilla täytettyjä "torttuja".

Föhn-tuuli puhalsi täälläkin lämpötilan viiteen plusasteeseen. Pihatiet ovat jäiset. Nyt sää on taas kylmempää ja eilen maanantaina kävelin hankien päällä. Hankiaisia tammikuussa! Säätiedotus lupaa pakkasta, lunta... ja uudelleen lauhtuvaa.

Kuten olen kertonut, nousen aamulla melkein aina kello seitsemän. Jos herään aikaisemmin, saatan kuunnella Radio 1:n Yöklassista, jossa aamun viimeiset kappaleet ovat usein barokkimusiikkia... muuta en pystyisi ennen aamukahvia kuuntelemaankaan. :) 

Muutama viikko sitten kuulin kiinnostavan kappaleen italialaiselta säveltäjältä nimeltään Alessandro Stradella (1638? - 82), joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. (Hänellä oli muuten säveltäjäksi melko vaiheikas elämä.) Löysin radiossa kuullun levytyksen myös YouTubesta. Jos teillä on aikaa reilut 11 minuuttia ja haluatte rentoutua ja virkistyä, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa Stradellan "Sinfonia nro 12". 

Liitän tähän mukaan toisenkin videon. Joskus ehdin kuunnella hieman Aamuhartaus-ohjelmaa, jonka lopussa kuullaan virsi tai muu hengellinen laulu. Hiljattain avasin radion, kun ohjelman lopussa soi Markku Perttilän sanoittama ja säveltämä kaunis "Tahtosi tiellä". Laulu kuultiin luultavasti Perttilän itsensä esittämänä, mutta en löytänyt esitystä kuunneltavaksi mistään, mikä on harmi, koska siinä oli myös erityisen kaunis "välisoitto". (Yle Areenasta voi hartauden kuunnella, se löytyy Radio-oppaasta perjantailta 17.1. kello 6.50.) Sen sijaan löysin aivan ihanan videon, jolla laulun esittävät Kauniaisten suomalaisen seurakunnan nuoret. Laulun sanat ovat silkkaa rukousta.

1.

Sinun edessäsi painamme päämme,

tuomme elämämme eteesi sun.

Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,

olet armahtanut kadotetun.

Sinun ihmeellisen ristisi juureen

tuomme sydämemme sirpaleetkin.

Saamme turvautua syliisi suureen,

siinä levätä saa syntisinkin.

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,

vaikka outo on joskus se tie.

Loista armosi valoa siellä,

minne täältä se ikinä vie.

Kulje kanssamme aamusta iltaan,

anna yöuni levollinen.

Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,

sinne rauhasi lahjoittaen.

2.

Sinä suuri sekä salattu Herra,

emme tunne vielä kasvojasi.

Olet johdattanut rakkaudella,

tuonut sydämiimme valoasi.

Silti paljoakaan ymmärrä emme,

vielä etsimme ja epäilemme.

Siksi hiljainen on rukouksemme:

Tule tueksi ja turvaksemme.

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,

vaikka outo on joskus se tie.

Loista armosi valoa siellä,

minne täältä se ikinä vie.

Kulje kanssamme aamusta iltaan,

anna yöuni levollinen.

Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,

sinne rauhasi lahjoittaen.

🤗

Huom.! Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. Kävelyhaasteeseen on muuten tullut uusia hienoja postauksia... ja toivottavasti tulee vielä lisääkin!

Tammikuun tunnelmia, bingoa ja kävelyä :)

Hei taas ja tervetuloa lukemaan oikeaa multipostausta! Tänään muistellaan vielä joulua, pelataan blogikaveri Repolaisen bingoa, iloitaan tammikuusta ja kävellään. 

Edellisen postauksen viimeisessä kollaasissa oli kuva pienestä puisesta ketusta erilaisen joulutarpeiston ympäröimänä. Minulla oli tarkoitus koristella esimerkiksi joulupöytä luontoteeman mukaisesti (väreinä vihreää ja hieman ruskeaa ja valkoista). Joulukoristelujen väriksi tulikin punainen ja kettu puolukoineen pääsi vain sivupöydälle. Kuvassa näkyy siis niitä puolukoita, joita Repolaisen kanssa syyskuussa poimittiin ja lakattiin. :) Linkin kuvassa näkyvät verikanukan marjat eivät olleet jouluna enää kauniin valkoisia vaan ruskeita...

Mainitussa kollaasissa oli myös kuva näistä sukista, joita tein joululahjaksi. Tässä on siis tekniikkana käyttää kahta raitalankaa joka rivin jälkeen lankaa vaihtaen ja tuloksena on jonkinlaiset räsymattosukat. Näitä on todella hauskaa tehdä ja samalla pääsee eroon lankavarastoista. Periaatteenani on, että en juurikaan sommittele värejä, mutta koetan saada parin sukista suunnilleen samanlaiset. 

En ollut itsekään varma pidänkö päällimmäisen parin (siis oikealla kuvassa) väreistä. Tein useita samankokoisia pareja ja näillekin onneksi löytyi tyytyväinen käyttäjä. Nimesin väriyhdistelmän kinuski-vaahtokarkiksi ja sitten huvittelin keksimällä hienoja nimiä muillekin sukille... siis valitsemalla nimen, joka väriyhdistelmää katsoessa ensimmäisenä päähän pälkähtää. Vasemmalla kuvassa ovat sukat nimeltään "Marjametsässä" ja keskellä sukat nimeltään "Pientaloalue". :D

Tällä hetkellä puikoilla ovat sukat, joiden nimi on "Minun Suomeni". Toisena lankana siinä on nimittäin 7 Veljestä Raita-lanka "Suomikaari".

Repolaisen tämän vuoden kivassa haasteessa siis pelataan bingoa. Minun bingorivini on kutoa -  odottaa - tutkia. Vaikka asunkin itämurteiden alueella, meillä on aina puhuttu sukkien ym. kutomisesta. Miten te teette, kudotteko sukkia vai neulotteko niitä? :)

 

KUTOA

Olin valinnut joulunajan palapeliksi suomalaisen Tacticin valmistaman 1000 palan pelin, jonka kuvana on Magnus von Wrightin (1805–1868) öljyvärityö Annankatu kylmänä talviaamuna vuodelta 1868.  Olen aivan ihastunut taulun tunnelmaan. Pakkasen purevuuden voi melkein tuntea. Kontrasti kirkkaan pakkastaivaan ja kauniiden talojen ja toisaalta vielä varjossa olevan kadun arkisen aherruksen välillä on mielenkiintoinen.

Maalauksen koko on 36 x 54 cm. Palapelin koko on 48 x 67 cm ja siinä on rajattu alkuperäisteoksesta osa pois. Palapeli ei ollut helppo koottava, mutta en aiokaan koota sitä enää vaan kehystää sen seinälle. :) Ainakin keinovalossa varjoisa etuala tuntui todella tummalta. Jos asuisin Helsingissä, kävisin Ateneumissa katsomassa miltä teos oikeasti näyttää...

Internetin kuvat maalauksesta nimittäin ovat yleensä selvästi vaaleampia kuin palapeli. Kansallisgallerian verkkokaupasta voisi ostaa maalauksen itselleen suunnilleen palapelin kokoisena julisteena. :) Tämän Museoshopin sivulle löydettyäni tunsin itseni hetkeksi Himoshoppaaja-kirjasarjan Beckyksi. Mitä, onko täällä kauppakin? Ooh, taidemuistipelin avulla voisi harjoittaa muistia JA oppia taiteesta. Olisipa hyödyllistä ripustaa seinälle taideseinäkalenteri! Onpa hienoja kasseja! Tuollainen olalla olisi kiva liikkua kaupungilla...

En kuitenkaan tilannut mitään edellä mainituista. "Laadukkaat, vastuullisesti tuotetut" kassit on muuten valmistettu Kiinassa. :(

Päätin kuitenkin palkita itseni eräästä saavutuksesta ja tilasin itselleni huivin, johon on painettu osa Albert Edelfeltin teoksesta Lumpeita. Ihastuin valkoisiin lumpeisiin ja veden syvänsiniseen väriin, odotin huivin saapumista innokkaana... ja petyin hieman, kun vihdoin pakettia avasin: Värit ovat tummemmat kuin verkon kuvassa näyttäisi ja huivin alaosan vesi näyttää kokonaan mustalta. 

ODOTTAA

Bingorivini viimeinen verbi on tutkia. Saamistani joululahjoista erityisin oli samettinen pheran, ihanan lämmin pitkä tunika, jonka alkuperä on Kashmirissa, Intiassa. (Tässä kuvahaun linkki naisten nykyisin käyttämiin "ferraneihin".) 

Kauniita kirjailuja on mukavaa tutkia. :)

TUTKIA

Kalentereista puheenollen, kuten blogiystävälle kommentissa mainitsin, yksi tämän vuoden seinäkalentereistamme on vuodelta 2003. :D Se toimii täydellisesti; jopa pääsiäinen on oikealla paikallaan. Onneksi meiltä löytyy vaikka mitä, myös nippu vanhoja seinäkalentereita, joissa ei ole merkintöjä.

Pyhät ovat siis ohi ja "härkäviikot" alkaneet. (Tämäkin sana, härkäviikot, olisi levikiltään selvästi länsimurteinen, mutta aivan tuttu kyllä meilläkin.) Uusi vuosi on kuitenkin tuonut uudet herkut. Myös meidän S-marketissamme toimii nyt ruoan verkkokauppa ja hyvin toimiikin. Palvelun hinta on erittäin edullinen. Minun ostoksistani tulee paljon paremmin suunniteltuja, kun tietystä tuotteesta koko valikoima on verkkokaupassa nähtävissä ja helposti verrattavissa. Avainlippu, EU:n luomutunnus, joutsen- ja sydänmerkki näkyvät helposti. Tuotteita voi hakea myös alkuperämaan mukaan, joten osasin ostaa mm. Xtra-hankaussieniä, jotka on tehty Ukrainassa. :)

Niitä uusia herkkuja ovat Kotimaista-mustaherukkajäätelö, saman tuotesarjan maustamaton jugurtti (muovikorkittomassa pakkauksessa, jippii)...

... sekä Coop-pakastecroissantit, joita on kiva paistella sunnuntaiaamun iloksi. :)

Herkuttelun vastapainoksi pitäisi sitten liikkua! Nautitaan talvisesta luonnosta tai vaikkapa kaupunkimaisemista. Kävelyllä-haasteeseen ovat jo ehtineet osallistua...

Sartsa: Kuusankoski kauniina talvipäivänä 

Luisella: A walk among the stars

Aimarii: Omia latuja Koillismaalla

Repolainen: Fantastista Turkua

Anu: Kohti tammikuista merenrantaa

Kristiina: Ahvenanmaalla näyttää keväiseltä

Terhi: Jäisiä teitä ja herkkuja keittiössä

Lämmin kiitos osallistumisesta! Nämä minun kuvani eivät ole uusia, mutta sopivat maisemaan... vielä eilen. Lunta on melko vähän ja eiliseen asti se oli ihanan pehmeää ja puhtaanvalkoista. Nyt lämpötila on +3 C, lumettomat puut heiluvat tuulessa ja katolta lumi liukuu alas.

Taikapölyä luonnosta. :) Iloa päiväänne!

Kotini vanhin esine - Vuosi 2024 kollaaseina

 

Mukavaa talvista lauantaita ja aivan ensiksi iso kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! Toivottavasti olen nyt käynyt vastavierailulla kaikkien blogeissa.  Vaikka bloggailuintoa olisi paljon, aikaa on vähän ja siksipä yhdistänkin kaksi aihetta tässä postauksessa.

Kristiina on aloittanut uuden hauskan haasteen, jossa on uusi aihe joka kuukausi. Tammikuun aihe on kotini vanhin esine. 

Kuvan silitysrauta on luultavasti 1900-luvun alusta. Se painaa 2,075 kg ja on tullut meille Italiasta, missä se varmaankin on valmistettu. Kahvan alapuolella näkyy valettu ruusukuvio ja joitakin kirjaimia, joiden merkitystä emme saaneet selville pikaisella etsimisellä. :)

Tämä ei oikeasti ole kotimme vanhin esine. Vanhin olisi luultavasti kolikko 1600-luvulta. Joitakin kirjoja on 1800-luvulta ja huone- ja työkaluja vuosisadan vaihteen molemmilta puolin. Tämä oli kuitenkin esineenä erityisen söpö, joten valitsin sen tähän haasteeseen.

Sitten ovat vuorossa perinteiset vuosikollaasit. Pitäisi kyllä koota parhaat kuvat yhteen joka kuukausi, niin ei olisi sitten kamalan iso työ vuoden lopussa! :D Taaskaan en osannut karsia kuvia, joten piti tehdä monen monta kollaasia... Tässäpä vuoden 2024 tunnelmia ja kohokohtia:

Tänä vuonna joulu keräiltiin meillä pois pian jouluvieraiden lähdettyä. Tosiaan, kun on nauttinut joulunodotuksesta jo syksystä alkaen, nyt on kiva jo suuntautua kohti valoa ja kevättä. :)

Olin myös kuunnellut harrastakin joulumusiikkia niin pitkään, että nuorison valitsema joulumusiikkikanava (irlantilainen Christmas FM) sopi minulle paremmin kuin hyvin. Aattoillan ateriaa olivat pienessä keittiössämme valmistelemassa kaikki, jotka sinne mahtuivat, ja nuorison tanssahtelu parhaiden jouluhittien tahdissa oli unohtumattoman ihanaa.

Vielä kerran iso kiitos kauniista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Pitkäaikaiset blogiystävät ja ‑ystävyydet lämmittävät sydäntä, ja toisaalta on ollut mahtavaa huomata, että vieläkin löytyy (minulle) uusia kauniita ja mielenkiintoisia blogeja!