Hihii, tässä lyhyessä postauksessa ei puhuta enkelihoitajista eikä uskomushoidoista vaan aivan oikeista lähi- ja sairaanhoitajista, jotka uuden ja uljaan hyvinvointialueen järjestelmäviidakoiden ja epäselvyyksien keskellä etsivät keinoja auttaa asiakkaitaan/potilaitaan.
Saatuani (joskus yllättävääkin) apua koetan antaa kiitoksen heti ja hyvää palautetta eri kanavien kautta, mutta tuli mieleeni tänään, että kyllä tämä aihe ansaitsee postauksenkin.
Joten SUURKIITOS avustanne ja ystävällisyydestänne, rakas muistihoitajamme, yliopistosairaalan avannehoitajat, kotisairaanhoidon hoitajat ja monet muut (esimerkiksi poliklinikoilla ja vuodeosastoilla), jotka ovat tehneet omaishoitajan työstä hieman helpompaa.
En tiedä onko hoitajan ammatti enää kutsumusammatti. Se on työtä, josta kuuluu saada asianmukainen korvaus. Tarkoitan postauksellani sitä, että tätäkin työtä voi tehdä monella tavalla, joko siihen paneutuen tai hällä väliä ‑asenteella. Onnekas se asiakas, joka kohtaa työstään innostuneen hoitajan. :)
Roope Lipasti on kirjoittanut sote-uudistuksesta oivassa kolumnissaan:
Pitkin syksyä on voivoteltu suomalaisen terveydenhuollon alennustilaa. Rahat eivät kohta riitä muuhun kuin hyvinvointialueiden johtajien palkkoihin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun eivät riitä edes niihin, nimitys pitää vaihtaa pahoinvointialueeksi.
Ei tarvitse odottaa ongelmia johtajien palkkojen maksussa. "Pahoinvointialue" on oiva nimi tälle järjestelmälle, joka on aiheuttanut (suorasti tai epäsuorasti) ainakin täällä Itä-Suomessa sen, että joissakin kunnissa julkiset terveydenhuoltopalvelut ovat melkein kokonaan kadonneet. Uskokaa tai älkää, Kaavi-nimisessä kunnassa asukkaat koettavat paikata jo hampaansakin itse.