Denise Robins: Kukkien kartano - Onnea on...

... hyvä kirja, lämmin kesätuuli ja kukkien tuoksu. 

Ainoan löytämäni arvion mukaan viimeksi lukemani kirja ei tosin ollut hyvä. Minä kuitenkin pidin siitä. Se oli sopivan rauhoittavaa lukemista näinä synkkinä aikoina.

Kaikkihan me tiedämme, että pitkähköjen tekstien lukeminen on hyväksi aivoille, muistille, keskittymiskyvylle ja mielialalle. Tällä kertaa tarvittiin Omaishoitajaliiton jäsenlehden (2/2023) artikkeli "Kirjojen lukeminen on parasta aivojumppaa", jotta sain itseni valitsemaan luettavaksi oikean kirjan ja nautiskelemaan aivojeni aktivoinnista nojatuolissa tai terassin penkillä. 

Tutkimusten mukaan lukeminen rentouttaa jo kuudessa minuutissa. Syke alkaa laskea ja lihasjännitys vähentyä. Kaunokirjallisuuden lisäksi sama vaikutus on tietokirjojen ja pitkien lehtiartikkeleiden lukemisella.

...

Uskomatonta kyllä, kun kirjan hahmo esimerkiksi hyppelee tai juoksee, aivoissa aktivoituvat jalkojen käyttämiseen liittyvät aivoalueet, vaikka lukijan jalat eivät liiku senttiäkään.

...

Viihdettä ei ole mitään syytä väheksyä. Esimerkiksi dekkarit ja rakkausromaanit vaikuttavat aivoihin yhtä aktivoivasti kuin niin sanottu korkeakirjallisuus. Pääasia on, että löytää itseään kiinnostavaa luettavaa.

Omaishoitajaliiton Lähellä-lehteä voi lukea myös verkossa. Uusimmassa numerossa on myös esimerkiksi kiinnostava artikkeli voimauttavasta kirjoittamisesta.

Sitten vain valitsemaan luettavaa! Se kestikin hetken. Halusin poimia hyllystä viihdyttävän kirjan, jota en olisi lukenut aiemmin. Hylkäsin kaksi tunnettua dekkaristia (amerikkalaisen ja ruotsalaisen) melko pian. Miksikähän häiriintyneet sarjamurhaajat ovat niin suosittu aihe rikoskirjallisuudessa? Yhden Maria Lang -romaanin pikaluin. (Siinä oli kyllä veikeä ruotsalainen tunnelma.) Erään "hyvänmielenromaanin" hylkäsin (minun mielestäni) ohuen kerronnan ja henkilöhahmojen takia. Sitä lukiessa tuli olo, että tarina etenee juoksemalla. Romaanihan on eräänlainen matka ja matkaa voidaan tehdä hoppuilemalla... tai sitten liian hitaasti, kuin madellen tai pysähdellen liian usein, liian pitkäksi aikaa. :) Kukkien kartanossa vauhti oli minulle sopiva. 

Denise Robins (1897–1985) oli tuottelias kirjailija, jonka teoksista useita näkyy suomennetun, muutamia vuosikymmeniä niiden ilmestymisen jälkeen. Kirjasammon kuvauksien perusteella monissa romaaneissa on aika kepeä, romanttinen, varsin mielikuvituksellinen juoni. Suomeksi käännettyjen julkaisujen aikalaisarviot ovat hyvin kielteisiä. Olikohan se ajan henkeä? 1970-luvun alussa kulturellin naisen varmaan piti halveksia perinteisiä ihanteita. Tämä kirja (alkuteos Chateau of Flowers julkaistu 1958) "on oiva esimerkki väärästä ajanvietekirjallisuudesta, tarjoilee ihanteita, jotka nykyaikana on jo heitetty pois, ellei olisi pitänyt ainakin." 

Ja minä kun juuri pidin kirjasta sen vanhan, hyvän ajan ihmisten (vaikkakin hieman kaunisteltujen tai liioiteltujen) sekä arvojen ja ihanteiden takia. Huolenpito perheestä ja muista apua tarvitsevista, velvollisuudentunne, säästäväisyys, eläinrakkaus, uskollisuus, romanttinen rakkaus... Pidin myös sujuvasta kerronnasta ja mielenkiintoisesta (vaikkakin epärealistisesta) juonesta. Nuori Laura muuttaa molempien vanhempiensa kuoltua englantilaisesta pappilasta isänsä kotimaahan Ranskaan. "Kukkien kartanon" loistoaika näyttää olevan kaukana menneisyydessä ja alku on muutenkin hankalaa, mutta pikkuhiljaa asiat alkavat sujua paremmin.

(Kun haluan lisää realismia elämääni, luen sanomalehtiä ja katson uutisia. Euroopassa meidän naapurimaamme sotarikollisen johdon aloittama hyökkäyssota on jatkunut pian puolitoista vuotta. Kun kirjoitan tätä, Kanadan metsäpaloissa on tuhoutunut 13 miljoonaa hehtaaria metsää. Kuumuus ja kuivuus, rankkasateet ja tulvat aiheuttavat tuhoa ympäri maailmaa. Hyvin huonoa säätä on tulossa kotimaahammekin jälleen huomiseksi ja ylihuomiseksi.) 

Kukkien kartanon ajankuva on viehättävä. Päähenkilö kirjoittaa pitkiä kirjeitä. Huonoa vointia hoidetaan hieromalla eau de colognea vaikkapa otsaan. Nuoren neidon seurassa tupakoiva, muuten niin ritarillinen, kunnanlääkäri toki hämmentää nykylukijaa. -  Vaatteiden mallia ei kirjassa juuri kuvata (materiaaleja ja värejä kyllä), mutta viisikymmentäluvun lopulla naiset varmaan pukeutuivat yleensä (polvet peittävään) hameeseen tai leninkiin. Oi, jos ei sellainen vaate olisi hieman epäkäytännöllinen, olisi ihanaa pukeutua hameeseen useammin. Ainakin minulla olo muuttuu heti naisellisemmaksi. :)

Tämä kirja on niin epätrendikäs, että Helmet-lukuhaasteessa saan sen sopimaan vain kohtaan 18: Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä. ;)

Postauksen kuvat eivät liity kirjaan. :) Nämä vihertävän ruskehtavat kuvat ovat odottaneet julkaisua jo tovin. (Osa on uusia, osa vanhoja.)

Löysin vihdoin kerrosvadin, josta pidän. Sen kuvaamiseen tarvitaan tietenkin macaroneja:

 

Toivottavasti olette ehtineet nauttia kesästä, joka ainakin täällä Suomessa kiitää ohi aivan liian nopeasti. Ei silti, kosteina, viileän raikkaina aamuina olen miettinyt, että kaikki vuodenajat ovat ihania, mutta syksyssä on jotain aivan erityistä. Ja syksyn tullen voi sanoa odottavansa joulua...

Ymmärsin viime talvena, että minä olen nimenomaan joulun odottaja. Joulunpyhät menevät nopeasti ohi eikä koskaan tiedä, mitä saattaa sattua niiksi päiviksi (vaikkapa vain nuhakuume) eikä joulusta voikaan nauttia niin kuin oli toivonut. Niinpä minun strategiani on nauttia joulusta jo monta viikkoa kuukautta etukäteen. Postauksen viimeinen kuva omistettu meille jouluttajille. <3

Lopuksi kaksi tekoälyn luomaa "maalausta", ensiksi suomalainen kesäilta järven rannalla ja toiseksi jouluista Tukholman vanhaakaupunkia. 

Happy Sunday, everyone! 

Stay safe and well!