Kesäkuun kuvia - Happy July!

Hei taas, toivottavasti päättynyt kesäkuu oli teille rentouttava! Minulla elämä jatkuu hyvin kiireisenä, puutarhakin on hieman rempallaan, koska ensin oli pitkä sateinen jakso ja nyt lämpötilat hipovat kolmeakymmentä celsiusastetta. Olen kuitenkin ehtinyt myös nauttia kesästä ja räpsiä muutamia kuvia. Siperiankurjenmiekka kukkii. Se on hienonnäköinen jo nupulla ollessaan:

Satuin saamaan käsiini Crème Fraîche -purkin ja reseptin Lyonin kanaan. Kesäkuun alku oli niin viileäkin, että pakko oli kokeilla lohduttavaa pataruokaa. :) Tämä on luullakseni hieman yksinkertaistettu resepti ja melkein kaikkia aineksia oli kotona valmiina.

Minun poulet au vinaigre à la Lyonnaise ei näytä aivan yhtä kauniilta kuin reseptin kuvassa, mutta neljä ihmistä söi kerralla kaiken. :)

Alkukesän ilta...

Raparperi-kaurapaistosta piti jatkaa omenalla...

... mutta sekin syötiin yhdessä hujauksessa.

Sireenit ovat jo kukkineet.

Isorikko kukkii vielä...

... samoin akileijat...

... ja alppiruusut. 'Haaga' kukkii joka vuosi!

Varhain kesäaamuna...

Verikurjenpolven kukat näyttävät kuvassa hieman liian sinertäviltä.

Tuoksukurjenpolvi 'Spessart' on söpö jo nuppuvaiheessa...

... ja ihastuttavan kaunis kukkiessaan. :)

Aivan samaa voi sanoa seittimehitähdestä!

Tässä postausta kirjoittaessani huomaan, etteivät kuvat ole kovin hyvälaatuisia.

Suosikkitarjottimeni:

Toivottavasti säätiedotus on oikeassa ja ensi viikolla viilenee ja sataa ainakin hieman. Nyt on voimassa metsäpalovaroitus, UV-säteilyvaroitus ja varoitus korkeasta lämpötilasta. Onneksi aivan kaikki ei vielä kuki! Jotain riittää hieman myöhemmäksikin. Pionit alkavat kukkia pian.

Alppipiikkiputki: 

Lopuksi hieman syvällistä pohdiskelua. :)

En tiedä, onko sattumaa vai ei, että tänä keväänä/kesänä blogini seuraamisen ovat lopettaneet muutamat pitkäaikaiset lukijat (jotka muuten ovat blogimaailmassa edelleen). Seuraamisen lopettamiseenhan voi olla monia syitä, seuraajaan (kiinnostusten muuttuminen, vähäinen vapaa-aika...) tai blogiin (blogin aiheiden muuttuminen, blogin kaupallistuminen, kuvien/tekstien tason lasku, postauksia liian usein/liian harvoin...) liittyviä. Luulen, että joskus voi syynä olla se, että bloggaaja ja seuraaja ovat jostain tärkeästä aiheesta eri mieltä. 

Tässä blogissa haluan jakaa kuvia luonnosta ja puutarhasta. Olen välttänyt esimerkiksi politiikkaan ja uskontoon liittyviä aiheita. On kuitenkin aiheita, joista ei voi vaieta. Me nuoremmat sukupolvet mietimme toisinaan, mitä olisimme tehneet, jos olisimme asuneet Euroopassa 1930- ja 1940-luvuilla? Olisimmeko hyväksyneet vaieten hyökkäyssodan ja kansanmurhan vai yrittäneet toimia ihmisyyden puolesta omien mahdollisuuksiemme rajoissa? Mitä teemme nyt, kun Euroopassa on käynnissä Venäjän raaka ja häikäilemätön hyökkäyssota, jonka tavoitteena on tuhota epäinhimillistetyt "fasistit"?

Sami Vainio kirjoitti hyvin Savon Sanomissa 29.6.:

Venäjän toiminta Ukrainassa on moraalisesti yksiselitteisen kuvottavaa, puhumattakaan tulevista askelista, jos operaatio osittainkin onnistuu. Tässä sodassa ovat loppuun asti vastakkain vapaus ja orjuus, totuus ja valhe, sanalla sanoen hyvyys ja pahuus. Valitettavasti lopputulos on kaikkea muuta kuin varma.

Ukrainan taistelu on yhä myös meidän taistelumme. On vain ymmärrettävä, ettei vielä riitä, ei lähellekään. Kovuuteen on vastattava entistä kovemmalla kovuudella. On siedettävä elintason laskua, vähän kärsittäväkin. On pakko pystyä parempaan.

Me hyvinvoivat eurooppalaiset olemme saaneet nauttia pitkästä rauhan ajasta. Nyt kannattaa valmistautua, sekä henkisesti että aineellisesti, kuukausiin ja ehkä vuosiinkin, jotka vaativat uhrauksia myös meiltä. Minä en ole erityisen suurituloinen ja niinpä menojen pienentämisestä on tullut mielenkiintoinen harrastus. Elintason lasku ei harmita, jos samalla puolustetaan hyvyyttä, totuutta ja vapautta.

Niinpä yritän myös pitää Ukrainan asiaa esillä blogissanikin. Jos se karkottaa jonkun lukijan, olkoon sitten niin.

Toinen asia mistä ei voi vaieta, on luonto ja sen uhattu monimuotoisuus. Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLifen tiedotteessa kerrotaan, että Luonnontieteellisen keskusmuseon ja BirdLifen koordinoimien pesimälinnustolaskentojen mukaan Suomessa monen lintulajin huolestuttava taantuminen jatkuu edelleen. Esimerkiksi erittäin uhanalaisia hömötiaisia havaittiin vain puolet kymmenen vuoden takaisesta määrästä. Tiesittekö että vielä 1950-luvulla hömötiainen oli Suomen neljänneksi yleisin laji pajulinnun, peipon ja metsäkirvisen jälkeen? Se on vähentynyt kaikkialla Euroopassa. Suomella on hömötiaisesta erityisvastuu, koska neljäsosa kannasta pesii täällä.

Oli surullista lukea, että keskustan puoluekokous on päätynyt kannattamaan laulujoutsenen "kannanhoidollisen" metsästyksen sallimista. Savon Sanomat on tietenkin samaa mieltä keskustan kanssa. Perustelu on käsittämätön: Koska laulujoutsen - myyttiemme, kansanperinteemme ja kulttuurimme tärkein lintu - oli metsästyksen ja pesien ryöstelyn takia 1900-luvun alkupuolella melkein hävinnyt sukupuuttoon, suojelun ansioista pelastunut lintu onkin nyt "tulokaslaji"!

Salametsästystä on esiintynyt jo vuosia. Menneiden aikojen itäsuomalaisille joutsen oli pyhä lintu. (Nykyisinhän sana "pyhä" herättää usein huvittuneisuutta, jos ei pilkkaa.) Itse en lapsena osannut edes haaveilla joutsenen näkemisestä. Sydän lyö muutaman ylimääräisen lyönnin joka kerta, kun joutsenpari lentää pihan yli järvelle.

Levollista heinäkuuta!

Wishing you all a blessed and safe July!