Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?

Helmet-lukuhaasteen kohta 24: Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa.

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni ja pahoittelut hitaasta vastailusta!

Vuodenvaihteessa nähtiin TV:ssä jälleen Matti Kassilan ohjaamat kolme Komisario Palmu -elokuvaa. Halusin lukaista jonkin kirjoista ja valitsin vuonna 1939 julkaistun, Palmu-sarjan aloittaneen romaanin Kuka murhasi rouva Skrofin? Tuotteliaana kirjailijana Mika Waltari sopii erinomaisesti lukuhaasteen kohtaan 24.

Sujuvasti etenevä Kuka murhasi rouva Skrofin? on viihdyttävä rikostarina - ja kirjassa on kaikkien aikojen suosikkimurhaajani. Olen jo aiemminkin maininnut, että kirjan pohjalta tehty elokuva Kaasua, komisario Palmu ei ole elokuvista suosikkini, koska murhaajan mielenkiintoinen persoonallisuus ja altruistinen motiivi on elokuvassa keikautettu aivan päinvastaisiksi. :)

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Se on todellinen dekkariklassikko.

Palmu-tarinoiden juonet löytyvät esimerkiksi Wikipediasta. Kirjat ja elokuvat ovat hyvin tunnettuja ja useat kirjabloggaajatkin ovat niistä postanneet. Kirjaan siis tähän vain pari pientä huomiota. Palmu-romaaneissa minua ovat aina viehättäneet humoristiset väliotsikot:

Ranskalainen kirjallisuudentutkija Gérard Genette erottaa väliotsikoinnissa klassisen ja temaattisen perinteen. Tieteen termipankki kuvaa perinteitä näin:

Edellinen perustuu mekaanis-numeeriseen jakamiseen, ts. teoksen osien ja lukujen yksinkertaiseen numerointiin. Keskiajalta on peräisin temaattinen väliotsikointi, joka on sittemmin ollut suosittu varsinkin humoristisessa ja viihteellisessä kirjallisuudessa. Genette korostaa Cervantes Saavedran romaanin Don Quijote (1605, 1615, suom.) merkitystä koomisen väliotsikoinnin yleistäjänä. Kotimaisia esimerkkejä väliotsikoinneista ovat esim. seuraavat:

Kuudes luku. Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan. (Volter Kilpi: Alastalon salissa, 1933.)

Neiti Skrofin silmäripset ja ruusuja Savoyssa. - Kurt Kuurna itkee ja koko juttu alkaa haiskahtaa liiaksi alkoholilta. - Komissaari Palmun nojatuolit ja murtuneen tytön tunnustus. - Pettävätkö tosiaan myös maailman kirkkaimmat silmät? (Mika Waltari: Kuka murhasi rouva Skrofin?, 1938)

Kilven romaanin väliotsikointi on leikittelyä tai parodiointia tradition kustannuksella, kun taas Waltari perinnettä noudatellen luo humoristisen ja perin epämääräisen katsauksen seuraavaksi kerrontavuorossa oleviin tapahtumiin. Parhaassa tapauksessa väliotsikointi kiihottaa lukijan uteliaisuutta ja houkuttelee jatkamaan lukemista, hieman samaan tapaan kuin lööpit ostamaan iltapäivälehden.

Lähde: Tieteen termipankki - Kirjallisuudentutkimus: Otsikko 

Artikkelissa oli siis näppärästi esimerkki juuri tästä kirjasta. :)

Palmu-elokuvat edustavat toki suomalaisen elokuvan parhaimmistoa. Suosikkinäyttelijäni Palmuissa on Leo Jokela, etsivä Väinö Kokki. Kaasua-elokuvan herkullisia hahmoja on myös Risto Mäkelän esittämä saarnaaja Mustapää.

  »Olen syvästi järkyttynyt tämän surullisen onnettomuuden takia», hän sanoi saarnaajan tai yhtä hyvin ammattinäyttelijän läpitunkevalla äänellä. »Rouva Skrof oli seurakuntamme kannattavia jäseniä, sen tukipylväs niin sanoakseni, tänä maailmallisena aikana, jolloin vanhojenkin ihmisten mielet liian usein ovat kääntyneet maailmalliseen turhuuteen tai hakevat turvaa ulkokullaisen kirkon leipäpaimenista. Olen murtunut menetettyäni ystävän ja tukijan, mutta sieluni laulaa samalla kiitoshymniä siitä, että hänen raskautettu sielunsa on nyt astunut taivaan majoihin, ikuiseen Bethlehemiin, jonka kalpeaa kajastusta vain - anteeksi!» 

 Viisi miestä oli tullut portaita ylös ja pysähtynyt tuota vastenmielistä veisuuta kuuntelemaan. Etsivä Kokki keskeytti sen polkaisemalla saarnaajaa varpaille ja ilmoittautumalla komissaari Palmulle...

Sama kohtaus elokuvasta. Kuvassa etsivä Kokki on juuri lausunut leojokelamaisesti painottaen: "Her-ra komisario, mur-ha-ryhmä paikalla." 

Kaasua, komisario Palmu Yle Areenassa

Viimeinen pieni huomio: Kun nuorempana luin tätä Palmu-kirjaa, ohitin kevyesti tanssijatar Iiri Salmian kertomuksen insinöörimiehestään, joka oli menettänyt näkönsä neljä vuotta aiemmin Bolidenin kaivosräjähdyksessä... Silloin Boliden oli minulle vain jokin paikkakunta Ruotsissa. Nythän nimi Boliden merkitsee kaivosyhtiötä, jonka johto ja osakkeenomistajat nauravat matkallaan pankkiin, samalla kun ympäristöongelmat jäävät suomalaisten maaseudun asukkaiden kestettäviksi.

Tästä huolimatta loppuun kuva aurinkoiselta jäältä. Hauska oli viilettää kirkkaalla jäällä, joskin nastalliset kengät olisivat olleet hyödylliset. :) Iloisia talvipäiviä kaikille!

In English: Hello again! In this post, there are some random thoughts of another book for the Helmet reading challenge 2020.

I found the maxim about books and films on Pinterest and happened to notice also the wise and beautiful words below, credited to Ralph Waldo Emerson - even though it seems that several persons have defined success with very similar words.

The photo of my kicksled on the ice doesn't have any connection with the book. :) Now the ice is covered with snow again...

I thank you for your kind and interesting comments on my previous posts, apologise for the slow reply and wish you happy winter days!