30: Kirjan kannessa on kaupunkimaisema - Happy February!

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 30 tarvitaan siis kirja, jonka kannessa on kaupunkimaisema. Tämä amerikkalainen painos Colin Dexterin (1930 - 2017) kirjasta The Remorseful Day (1999, suom. Katumuspäivä, 2000) täyttää vaatimuksen juuri ja juuri. :) Kansikuvassa näkyy Oxfordin yliopiston keskeisten rakennusten kattoja, näkyvimpänä Radcliffe Cameran (osa Bodleian Librarya) komea kupoli.

TV:n Komisario Morse -sarja on ollut suosikkini jo pitkään, ja esimerkiksi puhelimessani on joskus ollut Barrington Pheloungin säveltämä tunnusmusiikki soittoäänenä. Minulla on kaikki TV-sarjan jaksot DVD:llä, mutta sarjan pohjana olleita kirjoja vain kaksi... enkä taida hankkia niitä lisää.

Osallistun näillä kirjapostauksilla myös Main Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen. Tämä kirja sopii haasteeseen erityisen hyvin, koska kirjan välistä löysin "valokuvan", jota en lainkaan muistanut omistavani. John Thaw'n kuva (siinä on nimmarikin! :)) ei ole oikea valokuva vaan varmaan netistä tulostettu. En muista koskaan printanneeni mitään valokuvapaperille, joten tästä kuvasta voinen kiittää IT-lahjakkaampaa jälkikasvua. :)

Katsoin "Katumuspäivän" tätä postausta varten. (Se on sarjan viimeinen jakso.) Kuten arvata saattaa, kaksituntisessa elokuvassa oiotaan mutkia kirjaan verrattuja ja jätetään joitakin henkilöitä tarinasta pois. Kirjan mainoslauseiden mukaan Chicago Sun-Times -lehti on kirjoittanut, ettei Morsea todella tunne, jos ei ole lukenut kirjoja ja että sarjaa katsoneet varmasti arvostavat kirjojen henkilöhahmojen syvyyttä. No jaa, ainakin tämän viimeisen kirjan perusteella Morse ja kollegat ovat miellyttävämpiä TV:ssä kuin kirjoissa. Sekä Morse, poliisitarkastaja Strange että ylikonstaapeli Lewis käyttävät kirjassa paljon aikaa (minusta) turhaan väittelyyn (esimerkki: kirjan alussa käytetään melkein 14 sivua siihen, että Strange pyytää Morsea tutkimaan selvittämättä jäänyttä murhaa) ja mm. arvioivat joitakin alaisiaan melko halventavasti.

Vaikkakin hivenen äreä, TV:n Morse on humaani, moraalinen ja romanttinen. Kirjan Morse panttaa tietoja alaisiltaan, teettää turhaa työtä ja tuntuu ihastuvan varsinkin vääriin naisiin... sometimes only for a brief term, yet sometimes throughout Michaelmas and Hilary and Trinity... Hyvin oxfordilaista sanaleikkiä. :)

From: Inspector Morse S8 E5

Kuitenkin Morsen tähän viimeiseen juttuun liittyvien toimien motiivi paljastuu kirjan lopussa paljon jalommaksi kuin TV-elokuvassa eikä hän alun perinkään omi juttua itselleen, komisarioksi pyrkivän Lewisin harmiksi, kuten TV-sarjan yksinkertaistetussa tarinassa.

From: Inspector Morse S8 E5

Morse rakastaa piilosanaristikkoja, oikeinkirjoitusta ja sivistyssanoja, ja niin teki varmaan Dexterkin. Kirjassa vilahtelee sanoja kuten prolegomenon, pterophobia, stichomythia ja sesquipedalian. :)

Kirjassa oikoluetaan. :)

Kesällä 1998 sekä komisario Morse että poliisitarkastaja Strange, vanhat ystävät, ovat jo lähellä eläköitymistä. Varsinkin Morsen terveys on huono. Puutarhabloggaajana huomaan mielelläni, että luonnon kauneus ja esimerkiksi kukat ovat tulleet Morselle entistä tärkeämmiksi. :) Hän on myös alkanut tarkkailla puutarhansa lintuja. Luin hiljattain kirjailija Merete Mazzarellan haastattelun naistenlehdestä. Mazzarellan mukaan vanhat ihmiset pitävät jostakin syystä erityisesti linnuista. Huomaan itsestäni, että ikääntymisen myötä on enemmän aikaa ja entistä suurempi tarve huomata luonto ja sen kauneus. Linnut taitavat olla helpoimmin havainnoitavia "luontokappaleita", yhdessä oravien kanssa. Siinä Mazzarella on varmaan oikeassa, että "luonto tuo lohtua, kun ihminen havahtuu ajattelemaan, että omaan kuolemaan ei välttämättä ole enää pitkä aika. Sitä miettii, että onneksi sentään tämä jää jäljelle."

From: Inspector Morse S8 E5

Punertaa taivas

Raskaasti kuolee

Pois länteen päin

Ei tuntea voi, ei kuulla, nähdä

Ei löytää enää

Toivoa vailla mailleen

Painuu katumuksen päivä

Sekä kirjassa että TV-elokuvassa lausuttiin viimeinen säkeistö englantilaisen runoilijan A. E. Housmanin (1859 - 1936) runosta "How Clear, How Lovely Bright". (Kääntäjän nimeä en tiedä.)

How clear, how lovely bright,

How beautiful to sight

Those beams of morning play;

How heaven laughs out with glee

Where, like a bird set free,

Up from the eastern sea

Soars the delightful day.

To-day I shall be strong,

No more shall yield to wrong,

Shall squander life no more;

Days lost, I know not how,

I shall retrieve them now;

Now I shall keep the vow

I never kept before.

Ensanguining the skies

How heavily it dies

Into the west away;

Past touch and sight and sound

Not further to be found,

How hopeless under ground

Falls the remorseful day.

From: Inspector Morse S8 E5

Mukavaa helmikuuta kaikille!

Alla olevissa kuvissa helmikuun kuvia saamissamme seinäkalentereissa.

Happy February!

Buon mese di febbraio! 

A heartfelt thank you to S. and K.! :)

Helmet-lukuhaaste 2019

Helmet Reading Challenge