Steps forward - Niitä näitä

We are going towards winter even if two steps forward one step back. The snow and ice that already covered the lands and the waters have again melted. In this post, there are many photos, taken during the first weeks of November, of ice and snow, and here and there some splashes of colour... so much needed. :)

Christmas preparations are going well. I wanted to show you my simple front door wreath, just thuja twigs and a red ribbon, but so far I haven't been able to photograph the red colour correctly, it's really rather pretty.

Lunta, jäätä ja jouluvalmisteluja... Oikeasti lumet ovat taas kerran sulaneet. Ulkoilusäät ovat olleet mukavat.

First days of November, the fairies had been taking down the Halloween decorations and hanging Christmas garlands...

Siivoillessa löysin levyn, jota en ollut kuunnellut pitkään aikaan. Siinä Café Zimmermann (ranskalainen soitinyhtye) esittää upeasti Bachin Brandenburgilaiskonserttoja. Café Zimmermann oli myös leipzigilainen kahvila, jossa kantaesitettiin monia Bachin kantaatteja. Tiesittekö että Bach sävelsi kantaatin myös kahville? Humoristisessa "Kahvikantaatissa" miesväki yrittää kieltää kahvinjuonnin, mutta lopussa todetaan, että kahvia nyt vain ei voi vastustaa.

Tunnelmaan olisi sopinut jokin hyvä leivos, mutta kun sellaista ei ollut, lisäsin kahviin runsaasti kermavaahtoa...

... ja päälle kukkaissokeria. :)

"Bachissa on henkistä suuruutta, jollaista ei kukaan toinen säveltäjä ole saavuttanut. Händel puolestaan oli erittäin taitava tavoittamaan yleisönsä." Niinpä. Kukapa ei rakastaisi esimerkiksi Messias-oratoriota?

Jouluun on vielä yli kuukausi, mutta joulupukin apulainen jätti jo jotain postilaatikkoon. Tämä Cambridgen King's Collegen kuoron levytys "Messiaasta" on minusta kaikkein paras. Solistit ja orkesteri ovat erinomaisia, mutta erityisesti kuoron osuus sykähdyttää. Juuri tämän vuonna 1993 tallennetun esityksen voi katsoa myös Youtubessa. Ensimmäisessä kommentissa on kätevä lista, jonka avulla voi helposti siirtyä haluamaansa kohtaan.

Through the link above, you can listen (and watch) my favourite recording of the "Messiah" on YouTube.

Edit: Blimey, I just noticed that YouTube has added ads to this video... and ruined the performance. Another wonderful performance, the LSO conducted by Sir Colin Davis, without ads at the moment, can be found here.

Unkarin evankelis-luterilainen kirkko on tuottanut reformaation merkkivuoden kunniaksi Luther-animaatiosarjan, josta niin lapset kuin aikuisetkin löytävät kiinnostavaa pohdiskeltavaa. Sarjan kuusi ensimmäistä jaksoa on nähty YLE TV1:ssä ja ovat katsottavissa Areenassa. Jokainen jakso on pituudeltaan noin 13 minuutin pituinen.

Puupiirrosmainen kuvaus on tyylikästä. Piirrossarjat taitavatkin sopia parhaiten historiallisten (ja kuvitteellisten) tapahtumien dramatisointiin. Katsoja voi keskittyä itse asiaan, kun huomiota eivät vie (mahdollisesti kömpelöt) erikoisefektit ja näyttelijäsuoritukset. Sarjan tekijät ovat halunneet, että sarjan käännösversiot (toistaiseksi ainakin englanniksi, saksaksi, portugaliksi ja suomeksi) jälkiäänitetään. Dubbauksesta on varmasti etuakin, mutta itse olisin mieluummin katsonut sarjaa alkuperäisäänillä ja tekstitettynä.

A very interesting animation series portraying the life of Martin Luther and the era of the Reformation. More information on lutheranimation.hu.

Hammer strokes (from Instagram):

Denominational humour (from Instagram, click to enlarge):

I found another one about Lutherans here:

"How many Lutherans does it take to change a light bulb?
We read that we are to so fear and love God that we cannot by our own effort or understanding comprehend the replacement of an electromagnetic photon source. It is, rather by faith, NOT by our efforts (effected toward the failed worldly incandescence), that we truly see, and that our own works cannot fully justify us in the presence of our Lord and Savior, Jesus Christ. Of course, it is still dark."

Näiden synkkien aikojen piristykseksi pieni muistelus maakuntalehdestä. "Aikojen takaa", Savon Sanomat 14.11.2017. Kiitos, H.K. Lapinlahdelta, tästä tarinasta joka lämmittää sydämiä vielä vuosikymmeniä tapahtuman jälkeen:

"Oli vuosi 1960, kun entisen kotikuntani kyläkoulun opettajat päättivät pitää seurantalolla äitienpäiväjuhlat kahvien kera. Kaikki oppilaat pantiin tekemään äideille rintakukkia kreppipaperista. Varsi oli sininen ja kukka valkea, ja se laitettiin hakaneulalla kiinni.
Minä jouduin toiseksi kukan laittajaksi eteisessä. Äitejä tuli pitkin pitäjää. Kun kaikki oli kukitettu ja piti joutua ohjelmaa esittämään, kaverini sanoi, että se pieni mummeli, joka tuli loppupuolella, ei ollut äiti, vaan asuu kahden veljensä kanssa. Että ei olisi saanut kukkaa laittaa rintaan.
Opettaja oli huomannut tilanteen ja seurannut mummelia, joka oli istunut onnellisen näköisenä ja katsonut monta kertaa kukkaansa. Niin sain kuitenkin kiitoksen opettajalta, joka kertoi tuntevansa naisen, joka ei varmaan ollut saanut elämässään monta muuta huomionosoitusta kuin tuon kukan. Niin jäi hyvä mieli minulle, ja varmaan myös mummolle."

November 2015. I made so pretty collages that year! :)

Take care!