Puun päivää vietetään Suomessa 27. syyskuuta (Vesan päivänä). Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun. Nykymuotoisen Puun päivän (Arbor Day) katsotaan syntyneen Yhdysvalloissa 1872, mutta Wikipedian mukaan espanjalaiset olivat keksineet juhlistaa puiden istutusta jo paljon aiemmin. Puun päivää vietetään nykyään ympäri maailmaa - monissa maissa keväällä, mutta ajankohta vaihtelee alueen ilmaston mukaan.
Suomessa Puun päivää on vietetty vuodesta 2004 lähtien. Puun päivänä ihmisiä ja yhteisöjä kehotetaan istuttamaan puita, mutta päivää voi myös viettää esimerkiksi valitsemalla itselle kaunein tai merkityksellisin puu.
Tarja Parasta aikaa -blogista kertoi omasta rusokirsikastaan ja haastoi kolme blogiystävää kertomaan omista suosikeistaan. Tarja haastoi mukaan
Anun ja Anu haastoi minut. Kiitos!
En pystynyt valitsemaan yhtä yksittäistä puuta, valitsin lajin, aivan tavallisen metsäkuusen (
Picea abies). Niitä löytyy meidän pihasta vaikka kuinka monta, isoja ja pieniä. Kuuset ovat ylväitä ja kauniita ympäri vuoden. Pihamme ympäristö on tuoretta kangasta, joten pensaskerroksessa viihtyvät esimerkiksi pihlajat ja kenttä- ja pohjakerroksissa monet suosikkini, mustikat, puolukat, saniaiset ja sammalet. Alppiruusut tuntuvat myös viihtyvän. :)
Näiden kotikuusien halaamiseen tarvitaan kaksi aikuista ihmistä. :)
In occasion of Arbor Day (celebrated in Finland on the 27th of September), Finnish garden and nature bloggers have been posting about their favourite trees. What a lovely topic! I love trees and am very happy to participate. I wouldn't have been able to choose one individual tree though, so I decided to choose a species... and that was difficult as well. Who wouldn't love birches? Rowans are the most colourful of our native trees. We Finns are like junipers, we may bend but we don't break. :) In our garden in Italy, I loved the fruit trees (especially apricot, plum and cherry trees), a Lawson cypress, a blue spruce, a sycamore, yes, I have always liked maples and now I'm also trying to grow red oaks...
But the Norway spruces are the noble, sacred guardian trees of our land.
It's truly fascinating how trees were honoured in many pre-Christian traditions. Think of the old, vast taiga forests that once covered large areas of Scandinavia, Siberia and North America... Some especially handsome trees provided a seat for the spirits and transported the people's messages directly to them.
Unfortunately, Norway spruces with their superficial root systems are especially vulnerable to storm winds (ever more common) when compared for example to Scots pines and birches. The shortening of the duration of frozen soil period increases the risk of wind damages.
Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa...
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä rakkaammaksi käyvät lapsuudessa opitut laulut. :) Kirjoittaessani tätä postausta etsin sanat Immi Hellénin tuttuun runoon "Oravan pesä". En muistanut, että siinä on tällainenkin säkeistö:
Ja siitä se näkevi loitos sangen
yli puitten latvain ja valkean hangen.
Kas, susikin alhaalla vaanien käy
–ei oravan pesässä pelkoa näy.
Here are some of our cute neighbours living in spruce trees...
|
Siberian flying squirrel (Pteromys volans) |
Spruces are beautiful all the year round...
I couldn't imagine Christmas without spruces.
Toinen asia, jonka olen huomannut iän myötä, on että tuntuu entistä pahemmalta kerätä kukkia maljakkoon tai kaataa puita. Vaikka meillä kuusia riittää, turhaan niitä ei kaadeta. Joulukuuseksi ei valita kauneinta vaan sellainen, joka kasvaa liian tiheässä tai muuten huonossa paikassa.
Thank God for trees.
Muistaako kukaan tällaista pinssiä 1970-luvulta? Se saattoi liittyä johonkin sydänterveyskampanjaan, mutta minulle se oli rakas joulukoru. ♥
Saippua... :)
Tämä kuusi taas on kätevästä peltirasiasta, jonka sisällä on jouluteelajitelma. Kuvan myötä toivottelen teille mukavaa sunnuntaita... Taivaalta leijailee alas jotain valkoista ja keveää. Jouluaattoon on tasan yhdeksän viikkoa. :)
Koska tämä haaste on jo kiertänyt aika pitkään, en haasta ketään erityisesti, mutta kertokaa kommenteissa onko teillä jokin erityisen rakas puu tai suosikkipuulaji. Tiedän ainakin että myös Rita pitää kuusista... :)
Lisäys: Olin aivan unohtaa, että helsinkiläiset ja muut lähellä asuvat voivat nauttia 1.12.2017 Dendrologian Seuran järjestämästä
Kuusiseminaarista. Päivän ohjelma on todella mielenkiintoinen!
Do you have a tree that is particularly important to you
or a species/cultivar you like especially much?
Happy Sunday!